Puerto Vallarta ja Guadalajara
Rantakyläilyn jälkeen rupesi taas maistumaan kaupunkielämä ja lähdin bussilla Puerto Vallartaan, josta Sayulitassa aiemmin tutustumani ranskalainen Phil oli löytänyt todella halvan hotellin. Yhden hengen huone aamiaisen kera makoi vain 175mex, eli noin 9 eur yöltä. Oli todella luksusta päästä pitkästä aikaa oman huoneen rauhaan pitkän hostelliputken jäleen. Oma rauha teki hyvää, sai nukuttua joka yö täydet yöunet ilman sivullisten häirintää. Samalla sain purettua rinkkani kokonaan ja tehtyä myös täydellisen varustehuollon. Kyseinen hotelli onkin kuuma vinkki kaikille alueella matkustaville, eli hotellin nimihän on Hotel Tulipanes. Sijainniltaan aivan täydellinen, eli keskellä Puerto Vallartan kaupunkia, josta rannalle kävelee kuitenkin vain 10 minuuttia. Hotellista löytyi myös sisäpihalta uima-allas sekä perusaamiainen kuului myös hintaan. Näitä halvimpia huoneita ei löytynyt muuten hotellihakukoneilla netistä, vaan ne täytyy varata paikan päältä tai sitten soittamalla hotelliin.
Puerto Vallartassa pääsin vihdoin myös parturiin. Ihan hyvin leikkasi!
Kouluhommat sujuu myös rannalla (wifi löytyy pienemmästäkin kylästä)
Puerto Vallarta on niitä harvoja rantokohteita, jonne on
halunnut tulla uudelleen. Kaupunki on täydellinen sekoitus vanhaa aitoa
meksikolaista rannikkokaupunkia sekä uudempaa turismin mukanaan tuomaa
resort-meininkiä. Paikallisten asukkaiden myötä palvelut pelaa niin
paikallisliikenteen kuin myös urheilumahdollisuuksien ja
jatkoliikenneyhteyksien myötä. Downtownista löytyy paikallista eloa äänineen ja
hajuineen ja hotellialueelta/Nuevo Vallartasta sitten enemmän jenkkimäistä
lomatunnelmaa isoine resortteineen.
Puerto Vallartassa voi sitten halutessaan valita minkälaista lomatunnelmaa
näistä sitten itselleen haluaa ja valitsee tekemisensä sen mukaisesti. Puerto
Vallartan vanhan kaupungin aito elämäntyyli, hyvät ravintolat, mukulakivikat ja
värikkäät pittoreskit talot tuovat välillä mieleeni Ibiza Townin.
Sayulitassa tapaamani Phil on mahtava tyyppi, hän oli ollut
työviisumilla Kanadassa töissä 8kk:tta, jonka jälkeen hän oli lentänyt
Meksikoon viettämään talvea. Hän on tehnyt vastaavia työ/lomareissuja myös
Australiaan ja meillä menikin monet tovit reissutarinoita vaihtaessa. Puerto Vallartasta Phil jatkoi matkaa etelään, kun itselläni matka jatkui seuraavana päivänä sisämaahan.
Puerto Vallartasta lähdin bussilla kohti sisämaata Meksikon
toiseksi suurimpaan kaupunkiin Guadalajaraan, jossa on noin 5 miljoonaa
asukasta. Bussimatka sujui edellisenä yönä alkaneesta kuumeesta huolimatta hyvin,
sillä nämä meksikolaiset pitkän matkan bussit ovat todella hyviä ja
suomalaisittainkin luksusvarusteltuja! Busseissa on mm. wifi, henkilökohtaiset
screenit ja lepoasentoon kääntyvät selkänojat. Näin ollen 5h bussimatka sujui
moottoritietä pitkin ajettaessa kuin siivillä.
Guadalajarasta löytyy upea vanha historiallinen keskusta,
jossa oli panostettu jo tulevaan jouluhulinaan huimilla koristeilla ja
valoilla. Kaupungissa oli helppo liikkua kävellen ja bussilla, sunnuntaisin
keskustan kadut suljetaan pyöräilijöille ja sen kyllä huomasit, kun ihmiset
ottivat sankoin joukoin keskustan haltuunsa. Kaupunki tuntui olevan jo täydessä jouluhulinassa, sillä keskusta oli koristeltu todella näyttävästi joulutunnelmaan, vaikka ulkona olikin päivisin 24-25c..
Suuri hitti paikallisten keskuudessa näytti olevan kuvauttaa itsensä joulupukin kanssa näissä erinäköisissä jouluasetelmissa pukin kanssa.
Torilla oli myytävänä kaikkea mahdollista lemmikkilinnuista paininaamareihin..
Historiallisen keskustan sijaan majoituin itse Chapultepecin
kaupunginosassa, josta löytyy ns. moderni keskusta. Monessa lattarikaupungeissa
näitä alueita kutsutaan ”Zone Rosa’ksi”, joista löytyy kaupungin parhaat
ravintolat, kahvilat ja yöelämä. Valitsin majapaikakseni hieman eriikoisen
hostelliin/kimppakämpän hostel Avant Garden. Meksikossa paikallistenkin on
vaikea saada itselleen vuokra-asuntoa, koska täällä vaaditaan aina vuokranmaksulle
myös henkilökohtainen takaaja. Näin ollen moni asuukin kimppakämpissä tai tämän
hostellin tyylisissä majoitusratkaisuissa, joissa osa huoneista on privaatteja
ja osa sitten jaettuja. Asukkaat jakavat tässäkin hostellissa keittiön,
olohuoneen ja kylpyhuoneet. Sisäpihalle, jossa asukkaat yleensä viettävät
aikaansa, oli omistajan ystävät taiteilleet upeita graffiteja. Meitä asukkaita
oli itseni lisäksi niin USA:sta, Ranskasta, Hollannista kuin myös Meksikosta ja
Agentiinasta .Argentiinalaisiin olen törmännyt täällä muutenkin yllättävän
paljon. Yhdistävä tekiä meillä oli jonkinlaiset ”etätyöt” tai opiskelut verkon
yli. Naurettiinkin yhtenä iltana asialla
kun istuimme kaikki sisäpihalla läppärit sylissä. Yksi asukkaista mm. opetti
verkon yli englannin kieltä kiinalaisille livenä, toinen jenkki taas vastasi
b-to-b asiakkaidensa sosiaalisen median tilien manageroinnista mukavimmaksi
valitsemassaan kaupungissa, eli Guadalajarassa. Hienoa huomata miten pieneksi maailma
muuttuukaan verkon avulla ja maiden väliset rajat katoavat täysin ja menettävät
samalla merkityksensä .
Guadalajaran naapurissa noin 60km päässä on legendaarinen
Tequilan kylä, josta Meksikon kuuluisin juoma on kotoisin. Kävin päiväretkellä
siellä bussilla tutustumassa miten agava-kasvia siellä viiljellään ja miten
siitä saadaan valmista juomaa. Agave-kasvi on vähän kuin ananas, jonka
maanpäällinen osa sitten noin 6 vuoden iässä poimitaan, kypsennetään ja
höyrytetään valmiiksi fermentoitumaan kohti pullotusprosessia. Parhaimmillaan
tequilajt ovat noin 2-3 vuoden tynnyröinnin jälkeen.
Tequilan kaupungin isoin kartano kuuluu yhdelle isoimmista valmistajista