Jo taksimatkalla keskustaan tuntui kuin olisi astunut aikakoneeseen, suurin osa autoista kun oli ajalta ennen vallankumousta eli 50-luvun amerikanraudat ovat täällä yhä voimissaan ja upeasti huollettuina!
Itse olin jättänyt kolmen viikon Kuuban kierroksen aikataulun tarkoituksella avoimeksi ja päätin kerrankin lähteä avoimin mielin ilman tarkempia suunnitelmia matkaan ja antaa fiiliksen viedä eteenpäin. Hyvä idea ainakin etukäteen ajateltuna, mutta nyt jälkikäteen mietittynä olisi kannattanut ainakin hommata Kuuban matkaopas mukaan. Kuubassahan nettiin ei juuri pääse Tripadvisoria lukemaan tai majapaikkoja varailemaan kuin hienommista hotelleista (10 eur/h hintaan), joten paikan päällä reissun suunnittelu on kallista ja aikaavievää.
Parasta ajanvietettä oli vain vaellella Havanna viejan (vanha kaupunki) kaduilla ja ihmetellä näitä aikanaan mahtavia, nyt enempi pittoreskejä taloja ja monumentteja..
Havanalaisessa taksissa on tunnelmaa!
Shoppailemaan Kuubaan on turha lähteä, koska kaupat ovat hyvin niukasti varusteltuja. Tuli mieleen pohjois-koreassa vierailuni 2012 ja veikkaan edesmenneen Neuvostoliiton kaupoissa
myös näyttäneen likimain tältä:
Che Guevaraan törmää Kuubassa joka kadunkulmassa. Havannasta löytyi myöa upeaa aiheeseen liittyvää katutaidetta.
Kuuban kierrokseni alkoi siis Habannasta, jossa majoituin Paradise Hostel Backbackers - nimiseen hostelliin, joka sijaitsee erinomaisella paikalla keskellä Havannaa, El Centrossa. Tämä vanhaa kolonialistista tyyliä edustava hostelli on noin noin 20 minuutin kävelymatkan päässä vanhaan keskustaan (Havanna Vieja) sekä uuteen, modernimpaan keskustaan (Vedado). Alue on todella aitoa Havannaa, jossa turisteihin suhtaudutaan positiivisen kiinnostuneesti. Katuelämä muistutti monta kertaa kohtauksia eri musiikkivideoista, sillä kuubalaiset todella elävät kadulla 24/7 ja musiikki raikaa kotistereoista lujaa ja bassot sykkii aamuyöhön. Minut kutsuttiin kerran jopa yhteen kotiin kadulta mukaan tanssimaan uuden vuoden päivänä.
Havannasta löytyy myös hienoa taiteilijakatu Calle Jon Hamel, jonne kannattaa suunnata sunnuntaisin päiväsalsalle ja -rumballe. Samalla voi ihastella paikallisten taiteilijoiden hieman modernimpaa taidetta.
Kyseiseltä kadulta olikin sitten lyhyt matka Hotel Nacionalin pihanurmikolle, jossa nautimme muutamat sunnuntai-mojitot ja asiaan kuuluvat hedelmät
Hostellimme naapurirapussa oli musiikkitreenit käynnissä
Näiltä herroilta olisi saanut baarin takahuoneesta ostettua 100v vanhan levysoittimen alkuperäisine levyineen! Aivan mahtavaa!
Puhtaat valkeat lakanat kuivuivat siirtomaa-ajalta olevan havanalaisen palatsin sisällä..
Upeat avoautot Havannan keskustassa valmiina ottamaan turisteja kyytiin.
Havannan hienoin hotelli, upea art deco tyylinen Hotel Nacional.
Hostellimme viihtyisällä kattoterassilla tuli vietettyä useampi ilta vaihtaessa reissutunnelmia ja -vinkkejä muiden matkaajien kanssa.
Hostellin "olohuone" oli sisustettu tyypilliseen karuun kuubalaiseen tyyliin, eli paljon tummaa puuta ja puisia kosteaa säätä kestäviä huonekaluja.
Kaduilla pelataan, tanssitaan, korjataan autoja, juoruillaan ja parannetaan maailmaa naapureiden kanssa..
Kaduilta sai myös ajankohtaisen ennustuksen itselleen, jos niihin oli uskomista...
Sikarit käryävät joka kadunkulmassa.
Luulen, että koin omalta kohdaltani ensimmäisenä kulttuurishokkini saavuttuani tänne, sillä ensinäkemältä köyhyys iski todella vahvasti vasten kasvoja, kunnes muutaman päivän katuja tallattuani oppi näkemään ihmisten onnellisuuden ja tyytyväisyyden ilman minkäänlaista uhkaa oman turvallisuuteni puolesta. Kuuba on todellakin turvallinen matkailumaa, kun muistaa vaan pitää maalaisjärjen mukana eikä lähde kännissä hortoilemaan pimeille kaduille.
Havannan rantabulevardi Malecon on 8km pitkä kaistale, joka reunustaa koko kaupungin keskusta-alueen vanhasta Havanna Viejasta aina modernimpaan Miramariin saakka. Paikalliset viettävät lähes joka ilta aikaa Maleconilla, istuen reunuksilla soittaen kitaraa, pelaten korttia tai kalastaen rantakivikosta mitä erikoisempia kaloja. Voi vaan miettiä miltä tämäkin nykyisellään lähes kaupoista ravintoloista tyhjä rantabulevardi tulee näyttämään 10 vuoden kuluttua, kun USA:n kauppasaarto on muisto vain...
Iltaisin paikalliset ja turistit kerääntyvät auringonlaskiessa Maleconille
Kuubalaiset pitävät ylpeinä autoistaan todella hyvää huolta ja jopa vanteet kiillotetaan ennen kuin taksiasiakkaat astuvat kyytiin.
Mikä kala kyseessä? Ei kelvannut kuulema ainakaan ruuaksi.
Hostellin valinnassa kannattaa lukea tarkkaan netistä aiempien kävijöiden kommentit, sillä tämä hostelli loisti arvioissa erityisesti hyvän ja asukkaita yhdistävän tunnelmansa ansiosta. Tapasinkin hostellissa monia huipputyyppejä, joiden kanssa päädyimme sitten kiertämään tulevat viikot ympäri saarta.
Vietin Havannassa koko ensimmäisen viikon ja aika tuntui silti loppuvan kesken. Havanna on todellinen suurkaupunki yli kahdella miljoonalla asukkaallaan! Ensimmäisenä päivänä otin perinteisen kiertoajelun kaksikerroksisella hop on- hop off bussilla (vahva suositus, vain 5 usd!), joka osoittautui hyväksi valinnaksi kun samalla kierroksella näki lähes koko keskustan ja pystyi sen perusteella suunnittelemaan sitten tulevien päivien kohteita.
Bussikierroksen jälkeen täytyi maistella hieman paikallisia virvokkeita:
Havannan lähellä (n. 20 minuuttia turistibussilla, 5 usd menopaluu) on myös yllättävän hyviä rantoja, joista löytyy varmasti jokaiselle omanlaisensa kaistaleensa. Itse tykkäsin eniten kävellä rantaa pitkin itään ja poimia sieltä aina sitten vähän rauhallisemman kaistaleen. Valkoista hiekkaa, turkoosia vettä, eli juuri sitä mitä Karibialta odotetaankin. Merivesikin oli vielä joulukuussa suhteellisen lämmintä, veikkaisin +23-24c, mutta tuuli pitki huolen siitä ettei rannalla päässyt tulemaan kertaakaan hiki, vaikka päivälämpötilat olivatkin yleisesti yli 25c. Aasiasta tuttua tropiikin kosteutta Kuubassa ei päässyt tähän aikaan vuodesta kokemaan, vaan lämpötila oli tosi miellyttävä, vaikkakin välillä öisin joutui kaivamaan lämmintä vaatetta päälle.
Täydellinen ranta, täällä sielu lepäsi!
Viikon Havannassa olon jälkeen olikin sitten aika lähteä tutustumaan pääkaupungin ulkopuolelle. Reissuporukkaamme valikoitui yhteisten intressien ja aikataulun mukaan hostellilta Jackie (Saksa), Caroline (Ranska), Zamer (Saksa), Reno (Sveitsi) sekä minä Suomen "edustajana".
Lähdimme ensimmäiseksi Vinalesin kylään, joka sijaitsee noin 3h ajomatkan päässä Havannasta länteen. Vinales on tunnettu todella vehreistä maisemistaan, karstikallioista, tupakkaviljelmistään sekä upeista ulkoilumaastoistaan. Viivyimme Vinalesissa kolme päivää ratsastaen, pyöräillen sekä sikarinvalmistusta ihmetellen.
Pyöräillessä vastaan tuli milloin minkäkinlaista kulkuneuvoa ja eläintä..
Tupakanlehdet kuivatetaan ladoissa, jonka jälkeen niistä kääritään niitä kuuluisia kuubalaisia sikareita.
Yhtenä päivänä vuokrasimme taksin (saimme kunnon retroauton!), jolla ajoimme noin tunnin ajomatkan päähän saaren pohjoisrannan upeille valkoisille korallirannoille.
Täytyy sanoa, että tämä Cayo Jutias oli muuten yksi upeimpia näkemiäni kuubalaisia rantoja!
Olimme tuolla rannalla itseasiassa juuri jouluaattona ja saimme ostettua paikalliselta kalastajalta 1o usd:lla grillattuna tämän eksoottisen kalan ja rommiryypyt vielä kaupan päälle! Oli todella herkullista, vaikka kalan ruoto olikin erikoisen sininen eikä kukaan meistä sitä osannut tunnistaa.
Mikä kala mahtaa olla kyseessä?
Auringonlaskun autoilijat matkalla takaisin Viñalesiin rannalta..
Jouluillallisen vietimme Casa Particularessamme, jossa emäntä loihti meille herkullisen illallisen ilman mitään turhia jouluhössötyksiä. Ilta jatkui sitten Vinalesin keskusaukiolla, josta siirryimme muutaman rommipaukun jälken salsan pyörteisiin läheiselle klubille...
Reissatessa porukalla saimme varattua aina uudesta kaupungista taksin, joka vei meidän bussin hinnalla suoraan seuraavan kohteen kotimajoitukseen (Casa Particulares), jonka meille oli varannut valmiiksi edellisen casan emäntä. Todella helppoa. Nämä Casa Particularet ovat erinomainen tapa päästä kurkistamaan kuubalaisten arkeen ja ne ovat myös lähes ainoa tapa tavalliselle kuubalaiselle päästä käsiksi turistirahaan. Majoitus näissä Casa Particulareissa maksoi paikasta riippumatta aina 10 usd / sänky, eli ne toimivat myös hostellien tavoin. Aamiaisen sai tilattua edellisenä iltana (3usd) ja se piti sisällään tuoreita hedelmiä, "mössöleipää" eli vaaleaa pullaleipää, leivonnaisia, kahvia, teetä sekä munakasta. Varsin kattava setti kaiken kaikkiaan! Onneksi olin itse ostanut Meksikosta mukaani kaurahiutaleita, joten pyysin aina vielä itselleni lisäksi sitten kaurapuuron nälkää pitämään :)
Casa Particalen 4 hlön huone omalla jääkaapilla ja kylpyhuoneella.
Samaisen casan olohuone, jossa isäntäväki yleensä majaili iltaisin TV:n äärellä.
Vinalesista oli aika hyvästellä isäntäperheenme ja jatkoimme matkaa noin 400 km kaakkoisrannikolle, jossa meitä odotti yksi Kuuban vanhimpia kolonialistisia kaupunkeja, eli 500 -vuotias Trinidad.
Upea pieni noin 50 000 asukkaan Trinidad on kuulema Kuuban toiseksi suosituin turistikohde ja se kyllä näkyi keskustan kaduilla, jotka täyttyivät turisteista joka ilta. Välillä tuntui, että turisteja oli täällä enemmän kuin paikallisia.
Meininki Trinidadissa miellytti meitä kuitekin niin paljon, että päätimme jäädä sinne alkuperäistä pidemmäksi ajaksi ja olimme siellä lopulta kuusi päivää. Trinidadin kaupungista on lyhyt taksi/pyörämatka läheiselle rannalle, joten vietimme päivät rannalla ja iltaisin keskityimme sitten kaupunkieloon, joka tarkoitti salsaa ja hyvää ruokaa keskusaukion läheisyydessä. Casa De Musica oli ulkoilmabaari, jonka tanssilattia täyttyi joka ilta mitä uskomattomimmista salsaajista. Näytti siltä, että moni länsimaalainen treenaa kotimaassaan tosissaan salsaa, jotta pääsee sitten Kuubassa näyttämään taitonsa tanssilattialla. Vaikka paikalla oli paljon turisteja, niin myös paikalliset osaavat pitää hauskaa ja Trinidad onkin kuuluisa juuri tästä erityisen juhlivasta tunnelmastaan myös paikallisten osalta.
Vaikka kuubalaisten arki olisikin muuten karua, niin iltaisin salsan rytmeissä huolet unohtuvat ja rommi virtaa iloisesti! Tässä kuubalaisten elämänasenteessa olisi kyllä paljon meille länsimaalaisille opittavaa, elämänilon voi löytää muutenkin kuin kaupasta uusia tavaroista hamstratessa
Trinidadista siirryimme sitten parin tunnin taksiajelulla vuoriston yli keskelle Kuubaa, Santa Claran kaupunkiin, josta löytyy Che Guevaran museo sekä mausoleum. Odotin tietysti Pohjois-Korean mukaisesti näkeväni balsamoidun Chen mausoleumissa, mutta mutta...paikalla olikin vain iso muistoseinä ja ikuinen tuli muistuttamassa suuresta vallankumouksellisesta herrasta.
Santa Clarassa pääsimme kokeilemaan helteen uuvuttamina myös hevosvossikkaa - keskellä kaupungin ruuhkia tottakai!
Kuuban hintataso kyllä yllätti itseni, kuten aiemmin sanoinkin, niin Kuubaan haetaan äveriästä "All Inclusive-turismia" eli lähes kaikki matkailupalvelut on suunniteltu paksun dollaripinon varaan. Kuuban kaksoishinnoittelu osaltaan tietysti ohjaa turistit luonnollisesti käyttämään näitä kalliimpia palveluita ja ravintoiloita. Kuubalaisten oma valuutta on siis CUP (cuban pesos) ja turisteille vaihdettava valuutta on taas CUC (Cuban convertible peso). Ero näissä on se, että CUC on 1/1 suhteessa dollariin kun taas yksi CUP on vain 1/24 CUC. Näin ollen kaupankäyntitilanteissa joutuu olemaan todella tarkkana, että saa oikeaa valuuttaa takaisin vaihtorahana kun vaihtokurssien ero on näin suuri. Halvimmillaan esim. Havannasta saattoi löytää katukahvilasta kanaa riisillä noin 2,5 usd:llä, mutta useimmiten ravintoloissa joutui maksamaan annoksestaan lähes Suomen hinnoissa, eli 8-10 eur per annos. Jos taas tyytyi pizzaan, leipiin ja pastaan, niin annokia saattoi löytää jo eurolla.
Paikalliset kuubalaiset eivät saa ostaa ollenkaan laillisesti kalaa tai punaista lihaa, vaan ne on varattu pelkästään turismille ja turistiravintoloille. Tästä johtuen mustan pörssin kauppa pyörii näidenkin elintarvikkeiden ympärillä kiivaana...
Laskeskelin, että itseltäni meni kolmessa viikossa rahaa kokonaisuudessa asumiseen, liikkumiseen sekä muuhun elämiseen noin 800 euroa. Tämä ei tietysti ole iso summa, kun ottaa huomioon miten paljon tuli nähtyä ja koettua. Hostelli/Casa particulare oli tosiaan noin 8 eur/yö, Aamiainen 2,5 eur, lounas/illallinen 7 eur. Baareissa olut maksoi noin 2 eur, rommikola ja Mojito about saman verran.
Kuubaan menijöiden kannattaa maistaa ehdottomasti hummeria, sillä niitä löytyy ravintoloista runsaasti ja kohtuuhinnoin (10-15eur kpl). Euroopassahan näistä herkuista joutuu pulittamaan ravintoloissa moninkertaisesti. Me tutustuttiin Trinidadissa paikalliseen Yunioriin, joka vei meidät viimeisenä Tridinadin iltanamme syömään paikallisen tuttavaperheensä luo, jotka ystävällisesti ottivat meidät vastaan ja kestitsivät meitä todellisella hummeri-buffetilla, jossa maksoimme näistä luksusherkuista vain 6€/kpl!
Toinen paikallinen herkku oli "ropa vieja" eli tuttavallisemmin nyt Suomessakin kovin trendikäs nyhtöpossa! Täällä tosin grillatut possut olivat esillä kadulla pitkin päivää ja niistä sitten "nyhdettiin" sopiva määrä lihaa sämpylän väliin.
Kuubasta jäi kyllä kipinä itsellänikin kytemään, eli haluan ehdottomasti palata tuonne takaisin. Kaunis uskomattoman monipuolinen saari, upea turkoosi Karibia valkoisina rantoineen sekä tietysti ehkä maailman positiivisimmat ja iloisimmat ihmiset, jotka osaavat nauttia elämästään ilman länsimaalaisten tavarapaljoutta ja 24/7 online-elämää.
Kuubasta jäi nyt itseltäni näkemättä jäi kokonaan itäinen rannikko, josta mm. Santiago De Cubaa on paljon kehuttu ympäröivine luontokohteineen. Samoin emme ehtineet Coyo Santa Mariaan, jossa on kuulema paikallisten mukaan Karibian upeimmat rannat ja turkooseimmat laguunit.
Niin, ja Trinidadista saisi vielä tällä hetkellä ostettua asuntoja jopa 6000 eurolla, joten mikäpäs olisi sen parempi tuliainen tältä reissultani kuin asunto Kuubasta, Karibian rannikolta ;) Vinkkinä vaan muillekin asuntosijoittajille, että tänä vuonna markkinoiden pitäisi avautua Kuubassa myös ulkomaisille ostajille.
Kuubasta lensin sitten Kolumbiaan, Bogotaan. Kuubasta poistuessa meinasi muuten käydä huonosti, sillä en ollut printannut ollenkaan mukaani jatkolentoani Bogotasta Rio De Janeiroon, joka on vasta helmikuussa. Nämä lentotiedot oli tietysti itselläni sähköpostissani, mutta Kuubassahan et pääse nettiin lentokentältäkään! Näin ollen en pystynyt todistamaan lentokenttävirkailijalle omaavani jatkolennon pois Kolumbiasta eivätkä he päästäneet minua tästä syystä lentokoneeseen. Pieni otsahiki siinä nousi, kun sitten mietittiin nopeaa ratkaisua. Noh, onneksi lentokenttävirkailija itse ehdotti, että voisin ostaa uuden paluulennon Bogotasta Havannaan ja käydä perumassa sen sitten Bogotassa hyvityksen kera. Uusi paluulento kustansi 500 usd, mutta sain siitä täyden hyvityksen onneksi Bogotassa Cubanan toimistolla. Mitä tästä opimme? Kannattaa siis aina pitää mukana kaikista matkadokumenteista myös printatut versiot, koska et tiedä milloin netti ei toimi tai kännykästä on virta loppu ja et pysty todistamaan/tarkistamaan tulevia lentotietojasi. Onneksi itselläni oli myös kaksi luottokorttia matkassa, koska Kuubassa eikä Havannan kansainvälisellä lentokentälläkään tietenkään pystynyt maksamaan luottokortilla, vaan jouduin nostamaan automaatista käteiset uutta lentoa varten. Laitoin Suomessa reissua varten alemmat päiväkohtaiset nostorajat turvallisuussyistä luottokortteihini, eli yhdellä kortilla en olisi saanut uuteen lentoon tarvittavan suurta summaa nostettua saman päivän aikana! Huh, noh tuuria oli kyllä tällä kertaa etten jäänyt ylimääräisiksi ja kalliiksi päiviksi Kuubaan...
