Yoga Farm Costa Ricassa

Pääsin edellisen kerran Meksikossa marraskuussa keskittymään kunnolla joogailuun ja olin suunnitellut alunperin meneväni myöhemmin Guatemalassa viikon joogaretriitille. Päädyin kuitenkin sattumalta Panamassa googlailtuani Costa Rican mielenkiintoisia kohteita blogiin, jossa esiteltiin Costa Rican parhaita joogapaikkoja. Bongasin tulevan matkareittini varrelta maan lounaisosasta Yoga Farmin (www.yogafarmcostarica.org), jonka luomutilalla järjestetään mm. surffi- ja joogaretriittejä ja myös yksittäiset matkaajat olisivat tervetulleita mukaan oman aikataulunsa mukaan. Perfecto! Yoga Farm on toiminut Punta Bancossa jo lähes kymmenen vuotta ja valittu muutama vuosi sitten näköjään myös maailman parhaiden joogaretriittien joukkoon.

Kuvien ja kommenttien perusteella paikka näytti todella houkuttelevalta ja sopivan rouhealta kompostivessojen ja sadevesisuihkujen kera, keskellä Costa Rican viidakkoa ja upeiden rantojen lähellä. Yoga Farmin nettisivujen varausjärjestelmä näytti sopivasti vapaata dormimajoitusta perjantaista maanantaihin, joten buukkasin itseni Paypalin kautta ja maksoin kolmen vuorokauden majoituksen ja vegetäysihoidon, joka oli 43usd per vrk sisältäen myös päivittäisen joogatunnin klo.06.30. Varsin edullista siis paikallisen hintatason huomioiden ja mahtui myös omaan 50usd päiväbudjettiini (Costa Ricahan on yksi väliamerikan kalleimmista maista).

Panaman puolelta tullessani jouduin maksamaan tullissa 55usd ylimääräisen sakkomaksun, koska olin ylittänyt maassa purjehtijoilta sallitun 72h aikarajan. Muilla kulkuneuvoilla maahan matkaajat saavat olla Panamassa toki normaaliajan 90vrk:tta. Tämä maksu oli tietysti laitonta kusetusta, mutta eipä tuossa kannattanut ruveta niskuroimaan rajavartioille. Rajaylitys Costa Rican puolelle meni muuten todella sujuvasti ja olin tunnissa valmiina jatkamaan matkaani kohti Yoga Farmia Punta Bancoon. Punta Banco on Pavonesin kylän lähellä (6km) maan lounaisimmassa kolkassa, jonne ei pääse aivan mutkattomasti. Tämän takia alue onkin säilynyt vielä massaturismin suhteen rauhallisena, vaikkakin jenkkien määrä on täälläkin melkoinen. Jenkit tuntuvat nimittäin ostaneen jokaisen vapaana olevan maapläntin Costa Ricasta ja asuntojen/tonttien myynti-ilmoitukset ovat tienvarsilla pääasiassa englanniksi.. Yoga Farmin taustallakin pyörii kolmekymppinen jenkkipariskunta sekä ruotsalais-itävaltalainen pariskunta, jotka ovat aivan huippumukavia! 

Punta Bancon kilometrien mittaisilla mustaa hiekkaa olevilla rannoilla ei ole tungosta. Merenkäynti oli usein uimiseen todella rajua ja uiminen (tai aalloista poispääsy) vaatikin välillä erikoistaitoja. Surffareille tietysti aallot olivat täydellisiä.

Kolmen bussivaihdon kautta olin lopulta ja loputtomalta tuntuneen soratien jälkeen Punta Bancon kylässä, jossa näytti asustelevan muutama sata asukasta. Palmut reunustivat rantatietä koko matkan ja tien toisella puolella oli taloja siellä täällä. 

Yoga Farm sijaitsee Punta Bancon soratien päässä kukkulan huipulla, jonne tuli kiivetä vielä noin 15min matka todella jyrkkää viidakkotietä. Normaalilla autolla tuota mäkeä ei nimittäin pääse ylös, vaan vähintään nelivetotaksi (tai oma hevonen:) olisi pitänyt olla alla päästäkseen kamojen kanssa huipulle. Huh! Perille kuitenkin lopulta päästiin hikisenä ja väsyneenä.

Maalissa kukkulan päällä odotti vehreä paratiisi ja puutarhojen keskellä oli puinen päärakennus, jonka alakerrassa oli suihkut ja dormihuoneet ja yläkerrassa iso avoin joogasali merinäköaloin. 

Jaoin dormihuoneeni kolmen muun asukkaan kanssa, joista kaksi nukkui kuitenkin yönsä riippumatoissa joogakannella (minusta riippumattomista syistä:)

Viidakosta kantautuivat niin lintujen kuin apinoidenkin äänet ja farmiporukka otti tämän uuden amatöörijoogin perinteiseen jenkkityyliin ystävällisesti vastaan (suurin osa muista asukeista oli siis jenkkejä). Bongasin heti ensimmäisenä

päivänä omasta pihastamme mm. laiskiaisen, apinoita, tukaanin, muutaman ison lentävän (ja rumasti rääkyvän) Scarlet Macaci (Ara Maraci) papukaijapariskunnan sekä illalla taskulampun valoon polulla luikerrelleet pari pientä vaaratonta käärmettä. Yoga Farmilla sähköä on tarjolla rajatusti (aurinkopaneeleilla) ja makea vesi tulee joko omasta lähteestä (juomakelpoinen talousvesi) tai sadevedestä (suihkut). 

Oma suosikkini oli tämä sadevettä

käyttävä ulkosuihku, johon oli päästävä vilvoittelemaan joka kerta alhaalta rannalta ylös farmille mäen kiivettyään. 

Ulkohuussissa (biokompostoiva) istuessa ei päässyt koti-ikävä yllättämään Suomen kesään 😄

Alueella viljellään myös mm erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, joista päivittäiset ruokailut pyritään mahdollisuuksien mukaan koostamaan. Farmilla työskenteli tälläkin hetkellä meidän maksavien asiakkaiden lisäksi noin 10 vapaaehtoista, jotka vastaavat tilan päivittäisaskareista kuten ruokailut/kokkailu, siivous, puutarhanhoito ja muut pihatyöt. Osa piti myös joogatunteja ja osallistui lisämökkien rakentamiseen alueelle.

Vierailuni aikana tarjoiltu kasvisruoka oli todella hyvää ja monipuolista! Kun vain itekin joskus kotona jaksaisi panostaa yhtä paljon aikaa ja vaivaa kasvisherkkujen tekoon. Sunnuntaina meillä oli luvassa herkkubrunssi:

Kerran kuukaudessa Yoga Farmilla herkutellaan pizzabileiden merkeissä, jolloin illallisella tarjoillaan kymmeniä herkullisia kasvispitsoja eri täytteillä paistettuna pihan aidossa kiviuunissa. Mukana pizzojen täytteissä oli mm kesäkurpitsaa, avokadoa, paprikaa, lehtikaalia, tomaattia, rucolaa, papuja(!), banaania ja eksoottisimpana ehkä tähtihedelmä. Onnekseni tämä pizzailta osui juuri viimeiseksi illakseni ja pääsin herkuttelemaan vielä ennen seuraavana aamuna odottavaa poislähtöä.

Aah, tuo rento kommuunitunnelma oli kyllä parhaimpia juttuja täällä. Jooga oli yksi elementti lomailijoiden ja asukkaiden askareiden joukossa eikä siitä tehty liian isoa numeroa, vaikka joogaopettaja Barney olikin kuulema isohko nimi jenkkien joogaskenessä. Jokainen joogaili omien taitojensa ja toiveidensa mukaisesti ja osallistui yhteisille tunneille jaksamisensa mukaisesti. Osa asukeista kävi myös surffaamassa ja lenkkeilemässä joogan vastapainona. Niin ja ottipa muutama myös illallisen yhteydessä viinilasillisen eikä siitäkään tehty numeroa. Varsin avarakatseista ja juuri kaipaamaani sosiaalista puuhailua joogan ja muiden yhteisesti kiinnostavien asioiden ympärillä. Pelkäsin nimittäin hieman alkuun, että mitenköhän nigilistejä hc-joogivegaaneja farmin tyypit olisivatkaan.. Turhaan. Täälläkin (kuten Kolumbia-Panama-purjehduksellani) porukka oli hyvin eri ikäistä, mutta saman henkistä. Välillä mukana pyörivät myös toisen omistajapariskunnan 3v ja 5v pojat, jotka toivat mukavasti viihdettä illallispöytään puhuessaan äitinsä kanssa ruotsia, isänsä kanssa saksaa ja meidän vieraiden kanssa englantia.

Farmikoira Tigre piti seuraa ja vahtia niin keittiössä kuin rannallakin. Kyytiä saivat niin apinat, nenäkarhut kuin muutkin viidakon alkuperäiset asukkaat osuessaan tämän vahtikoiran reitille.

Päivät Yoga Farmilla kuluivat leppoisasti aurinkokelloa noutattaen. Herätys tapahtui lähes automaattisesti auringon noustessa viiden jälkeen, kun viidakko eläimineen heräsi uuteen päivään (erityisesti mölyapinat pitävät melkoista äänishowta heti aamuruskon aikaan). Aamujooga oli 06.30-08.00, jonka jälkeen porukka siirtyi aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen moni kävi surffaamassa laskuveden aikaan (klo. 13.30 saakka) ja lounasta tarjoiltiin klo.12.00. 

Iltapäivisin oli usein ylimääräisiä (8usd) joogatunteja halukkaille, mutta itse vuokrasin kylästä usein polkupyörän (10usd/pvä) ja pyöräilin rantatietä Pavonesin kylään. Matka on noin 6km suuntaansa, mutta soratie on mukavan tasainen polkea pyörällä parissakymmenessä minuutissa. 

Nousuvesi yllätti biitsillä pyöräilijän.

Pavonesin rantahan on muuten tunnettu surffareiden keskuudessa yhdessä maailman pisimmästä vasemman puoleisesta aallostaan. Itselleni nuo aallot olivat aivan liian haastavia päästäkseni fiilistelemään laudan päällä, joten tyydyin katselemaan ammattilaisten surffeja rannalta käsin.

Illallinen tarjoiltiin farmilla pimeyden laskeuduttua jo klo.18.00, jonka jälkeen moni menikin jo yöpuulle seitsemän jälkeen. Sähköä on tosiaan tarjolla varsin rajatusti, joten oma hyvä taskulamppu on täällä ehdottomuus. En muista koska olisin itse nukkunut niin hyvin viimeksi kuin täällä, sillä menin joka ilta nukkumaan viimeistään klo. 20 ja aamulla tosiaan heräilin ja availin silmiäni sitten kello kuuteen mennessä. Aivan totaalinen viidakkokooma joka yö 10-12h yöunilla. Ilman wifiä myös kännykän ylimääräinen räplääminen vähentyi huomattavasti mikä varmasti edesauttoi rentoutumista. Nettiin nimittäin pääsi vain läheisestä kylästä ja sieltäkin rajoitetusti. Alkujaanhan minun piti lähteä täältä jo maanantaina eteenpäin, mutta päätinkin sitten jäädä pidemmäksi aikaa nauttimaan tästä mahtavasta paikasta ja tunnelmasta 😄 

Niin ja dormihuoneissa ei muuten ollut edes ikkunascreenejä, joten tunsit todella nukkuvasi luonnon keskellä. Alkuun jännitti öiset mahdolliset hyttysten puremat, mutta ensimmäisen yön jälkeen huomasin ettei niitä täällä jostain syystä ollut, joten hyttysverkon asentamiseen ei ollut tarvetta. 

Viimeisenä päivänä kävin pitkästä aikaa ratsastamassa farmilla työskentelevän Jesuksen opastamana (3h, 40usd) pitkin rantoja ja viidakkopolkuja. Rannat olivat todella tyhjä eikä ihmisiä tai asutusta näkynyt koko matkan varrella. Koni oli tosin perinteisesti laiskan puoleinen enkä päässyt kokeilemaan montaakaan laukka-askelta rantahietikolla.

Suosittelen kyllä tätä mestaa todella lämpimästi jokaiselle vähänkään joogasta, surffauksesta tai muuten vaan viidakon keskellä ekofarmilla rentoutumisesta kiinnostuneelle! Olosuhteet ovat vähän kuin suomalaisella kesämökillä (ulkohuussi, sadevesisuihkut ym) ja majoituksen hintataso (43 usd/vrk) todella kohtuullinen ottaen huomioon upean siistin farmiympäristön, joogamahdollisuuden, kolme päivittäistä ruokailua, viidakon eläimineen ja lähistön rannat. Mikäli dormimajoitus ei istu omaan lomatyyliisi, niin tarjolla on myös privahuoneita ja mökkejä. Itse viihdyin siistissä dormihuoneessa erittäin hyvin ja korvatulpilla sai tarpeen mukaan eristettyä öiset viidakon äänetkin unta häiritsemästä. Retriittien hinnat ovat täällä kuulema opettajista ja halutusta majoitustasosta riippuen alkaen 850usd/vko. Lisätiedot Yoga Farmista löytyy netistä www.yogafarmcostarica.org ja Facebookista "Yoga Farm".

Näihin upeisiin edellisten iltojen Tyynen valtameren auringonlaskuihin on hyvä päättää tämä blogipostaus. Namaste!

Purjehtien Kolumbiasta Panamaan

Sain palautettua neljännen eli toiseksi viimeisen kurssini viimeisen tehtäväni sopivasti ennen pääsiäistä, joten ajattelin palkita itseni pienellä "risteilymatkalla". 

Olin kuullut aiemmin reissullani huikeita tarinoita purjehdusmatkoilta Kolumbian ja Panaman välillä, jonka reitti kulkisi Karibian aalloilla Panamalle kuuluvien San Blas saarten kautta. Kolumbian ja Panaman välinen maakaistale (Darian gap) on tiheää sissien asuttamaa viidakkoa, joten maakautta rajanylitystä ei ole mahdollista tehdä. Valitsin Blue Sailingin (yksi parhaista purjehdusvälitystoimistoista) aluksekseksi Sailing Koalan, josta olin sekä googlannut että kuullut aimmilta matkaajilta hyviä arvosteluja. Mm. Providencialla tapaamani suomalainen Emil kehui kyseistä venettä miehistöineen maasta taivaisiin. Itselleni oli purjehduksen ensikertalaisena tärkeää sekä turvallisuus että rento porukka purjehdusnautinnon maksomoimiseksi. Hakusessa ei ollut siis missään nimessä mikään bilepaatti. Viiden päivän purjehdusten hinnat ovat lähes kaikilla aluksilla samaa luokkaa, eli 550$ sisältäen kaikki ruuat ja veden, joten kannattaa senkin takia valita paras mahdollinen paatti miehistöineen.

Lähtöpäiväni oli pääsiäisperjantai ja kokoonnuimme tulevan purjehdusporukan kanssa hyvissä ajoin Kolumbian Cartagenassa. Kapteenimme Fabian piti meille turvallisuusluennon ka tarkensi tulevien päivien ohjelman sekä

Mahdollisesti kaupasta vielä tarvitsemamme tavarat/snacksit. Jokaisen tuli käydä apteekista myös varalle matkapahoinvointitabletit, joita itse en onneksi kuitenkaan tarvinnut. Tutustuimme samalla myös jo toisiimme huomataksemme, että meillä oli varsin kaiken ikäinen porukka kasassa ympäri maailmaa (Usa, Suomi, Ruotsi, Englanti, Australia). Vanhimmat olivat 72v todella reipas kalifornialaispariskunta Rena ja Rich ja nuorimmat olivat parikymppiset ruotsalaiset Caroline ja Louise. Loput olimmekin sitten kolmenkympin molemmin puolin. Suuresta ikähaarukasta huolimatta kaikki olivat saman henkisiä, mikä tietysti tärkeintä!

Matka alkoi yhteisillallisella satamassa, jonka jälkeen kävimme vielä hoitamassa viimeiset vesivessakäynnit satamassa ennen irtautumista laiturista hämärän saavuttua. Edessä oli noin 40h (onneksi) myötätuulessa purjehtimista avomerellä kohti San Blasin saaria. Avomerellä elämä veneellä oli varsin rajoitettua ja ruokailu myös semihaastavaa. 

Veneemme kokkina toiminut kippari-Fabianin veli loihti meille herkullisia annoksia joka päivä - jälkiruokia unohtamatta.

Merellä aika kului äänikirjaa kuunnellessa ja horisonttia ihastellessa. Vaikka aallokko ei ollut erityisen rajua, vaan vene teki loivaa liikettä noin parin kolmen metrin aallokossa, oli liikkuminen silti vaikeaa (nukkumisesta puhumattakaan). Nukuimme ruotsalaisten kanssa keulahytissä, joka nimettiin "Nordic cabin" :) . Kapteeni oli kieltänyt myös fiksusti alkoholin nauttimisen avomeriosuuden aikana, joten iltaisin menimme nukkumaan hyvissä ajoin heti illallisen jälkeen pimeän laskeuduttua klo.19-20 maissa.

Yhteys- ja pelastusveneenä toimi pieni moottoroitu kumivene. Etualalla kuvassa Aussipariskunta Laura ja Jack.

Saavuimme San Blasin saaristoon sunnuntai-aamuna. Saaristossa olimme joka päivä ankkuroituneena eri saarelle. Meri oli tyyntä ja elo veneellä varsin mukavaa ja nukkuminenkin onnistui erinomaisesti. Oli muuten hienoa hypätä suoraan mereen uimaan herättyään veneestä auringonnousua ihastellen. Suomalaisittain nakuna tietenkin :) Merivesi oli täällä tietysti turkoosin kirkasta kuin uima-altaassa ja näkyvyys parhaimmillaan 5-10m! Gotta love Caribbean!

San Blasin saaristoa asuttavat Kuna intiaanit, jotka hallinnoivat aluettaan autonomisesti. Sähköä tai internettiä saarilla ei ole aurinkopaneeleita lukuunottamatta. Kunat käyvät kauppaa pääasiassa kookospähkinöillä, joita nämä yli kolmesataa palmusaarta ovat täynnä. Hallintoneuvosto määrittelee vuosittain kookospähkinöiden käyvän kauppahinnan, jota yhteisö sitten noudattaa.  Turismi on täällä onneksi saatu pidettyä maltillisissa määrissä eikä saarille ole rakennettu isoja hotelleja tai resortteja.  

Maanantai-iltana saimme mahdollisuuden mennä syömään illallinen (grillattua kalaa ja riisiä papujen kera) paikallisen perheen luo, jossa elämä rullaa yhä hyvin yksinkertaista, mutta ainakin päällisin puolin tyytyväistä rataansa. Kodit olivat ns. Bambu-majoja, joissa nukuttiin riippumatoilla. Kuna-naiset pukeutuvat yhä perinteisiin värikkäisiin asuihinsa, mutta heidän lapset ja nuoriso käyttävät jo länsimaalaista tyyliä. Saa nähdä miten koko Kuna kulttuurin käy, kun nuorempi polvi muuttaa (todennäköisesti) pois saarilta modernin elämän perässä. Vierailut ovatkin tämän takia rajattu vain tietyille San Blasin saarille, jotta länsimaiset turistit eivät sotkeutuisi liikaa Kunien elämään.

Illallinen ja kylävierailu oli ehdottomasti yksi purjehduksen kohokohdista. Kylän lapset olivat uskomattoman iloisia ja halusivat leikkiä meidän kanssamme koko ajan. En ole kyllä missään tavannut noin iloista väkeä! Kukaan ei näyttänyt kaipaavan leluja tai muita meidän kotimaassamme käyttämiä härveleitä, vaan leikki ja yhdessätekeminen olivat pääroolissa. Lapsia kiinnosti kyllä myös mukanamme ollut elektroniikka ja pian saimmekin valokuvata ammattimaisia poseerauksia.

 

Saavuimme sitten keskiviikkoaamuna Panaman mannerta lähimmälle saarelle, josta pikavene nouti meidät kyytiinsä ja matka alkoi kohti Panama Cityä. Parin tunnin maasturilla metsätietä ajon jälkeen oli edessä täydellinen maiseman  ja tunnelman muutos kun Panama Cityn pilvenpiirtäjät avautuivat eteemme.

Panama Viejon (vanhan kaupungin) kattoterasseilla nautiskeltiin lauantai-iltana hyvästä housesta ja (kalliista) drinkeistä. Taustalla näkyy keskustan uudet pilvenpiirtäjät.

Panama City paljastui kuitenkin semitylsäksi ja todella kalliiksi suurkaupungiksi päiväbudjetin paisuessa yli 50 usd:iin (euron alamäki näkyy täällä jo reissubudjetissakin!), joten jatkoin sieltä jo sunnuntaina yöbussilla takaisin Karibialle, mutta tällä kertaa Panaman pohjoisosaan eli Bocas del toron saarille. Valitsin sieltä majapaikakseni taas kuulopuheiden perusteella kehutun Bambuda Lodgen, joka osoittautuikin todella hyväksi valinnaksi. Bocasin kaupunki on itsessään melkoinen hulinakohde, joten tämä vasta 6kk pystyssä ollut hostelli/lodge tarjosi mukavan chillin vaihtoehdon vain 10min venematkan päästä. Bambuda lodge on nimittäin yhdellä Bocasin hiljaisimmalla saarella sademetsän suojassa. 

Trekkipolku sademetsään alkoi heti takapihalta ja sain taas koiran viidakko-oppaakseni. Sademetsästä löytyi mm. erikoisia tulipunaisia sammakoita.

Myös snorklaamaan pääsi heti  laiturilta, sillä koralliriutta alkoi noin 50m päässä rannasta. Harmi vaan, että sää ei suosinut ja kaikkina neljänä päivänä satoi vettä.

 Lodgen etupihalla oli mukava uima-allas.

Kävimme myös hostellilta käsin veneilemässä muilla lähisaarilla, vaikka harmaa sää ei varsinaisesti motivoinutkaan rantaeloon tai snorklailuun.

Bambuda Lodgessa oli parasta hyvin suunnitellut ja siistit tilat, sosiaalisuus ja hyvin erilaiset asukkaat. Osa majoittuneista oli hostelliasukkaita dormissa ja osa majoittui taas privaattihuoneissa = täydellinen kombo! Lähes kaikki asukkaat kokoontuivat kuitenkin iltaisin klo.19 yhteisillalliselle (8usd) pitkän pöydän ääreen terassille kertomaan ja jakamaan päivän tapahtumia ja tarinoitaan. Tämän tyylinen sosiaalinen ja hostellityylinen matkailu näyttää olevan vahvasti kasvava trendi myös vanhemman väen joukossa - hienoa!

Bocasin sateisiin kyllästyttyäni otin bussin kohti Davidin kaupunkia tarkoituksenani ylittää raja ja siirtyä auringon perässä Tyynen valtameren puolelle Costa Ricaan.

Davidin kaupunki sijaitsee vain 45 min bussimatkan päässä Costa Rican rajalta, joten yövyin siellä vain yhden yön jatkaakseni heti aamulla raja-asemalle. Davidissa yövyin hauskassa Bambu hostellissa, jonka takapihalla asusti tämä superkesy nenäkarhu. Tämä utelias elukka oli myös aina silmän välttäessä rapistelemassa keittiössä pusseja ja purnukoita..