Reissumies: joulukuuta 2014

Puerto Vallarta ja Guadalajara

Rantakyläilyn jälkeen rupesi taas maistumaan kaupunkielämä ja lähdin bussilla Puerto Vallartaan, josta Sayulitassa aiemmin tutustumani ranskalainen Phil oli löytänyt todella halvan hotellin. Yhden hengen huone aamiaisen kera makoi vain 175mex, eli noin 9 eur yöltä. Oli todella luksusta päästä pitkästä aikaa oman huoneen rauhaan pitkän hostelliputken jäleen. Oma rauha teki hyvää, sai nukuttua joka yö täydet yöunet ilman sivullisten häirintää. Samalla sain purettua rinkkani kokonaan ja tehtyä myös täydellisen varustehuollon. Kyseinen hotelli onkin kuuma vinkki kaikille alueella matkustaville, eli hotellin nimihän on Hotel Tulipanes. Sijainniltaan aivan täydellinen, eli keskellä Puerto Vallartan kaupunkia, josta rannalle kävelee kuitenkin vain 10 minuuttia. Hotellista löytyi myös sisäpihalta uima-allas sekä perusaamiainen kuului myös hintaan. Näitä halvimpia huoneita ei löytynyt muuten hotellihakukoneilla netistä, vaan ne täytyy varata paikan päältä tai sitten soittamalla hotelliin.

Puerto Vallartassa pääsin vihdoin myös parturiin. Ihan hyvin leikkasi!

Kouluhommat sujuu myös rannalla (wifi löytyy pienemmästäkin kylästä)

Puerto Vallarta on niitä harvoja rantokohteita, jonne on halunnut tulla uudelleen. Kaupunki on täydellinen sekoitus vanhaa aitoa meksikolaista rannikkokaupunkia sekä uudempaa turismin mukanaan tuomaa resort-meininkiä. Paikallisten asukkaiden myötä palvelut pelaa niin paikallisliikenteen kuin myös urheilumahdollisuuksien ja jatkoliikenneyhteyksien myötä. Downtownista löytyy paikallista eloa äänineen ja hajuineen ja hotellialueelta/Nuevo Vallartasta sitten enemmän jenkkimäistä lomatunnelmaa isoine resortteineen. Puerto Vallartassa voi sitten halutessaan valita minkälaista lomatunnelmaa näistä sitten itselleen haluaa ja valitsee tekemisensä sen mukaisesti. Puerto Vallartan vanhan kaupungin aito elämäntyyli, hyvät ravintolat, mukulakivikat ja värikkäät pittoreskit talot tuovat välillä mieleeni Ibiza Townin.

Todella hyvä kana-fajitas 8eur

Sayulitassa tapaamani Phil on mahtava tyyppi, hän oli ollut työviisumilla Kanadassa töissä 8kk:tta, jonka jälkeen hän oli lentänyt Meksikoon viettämään talvea. Hän on tehnyt vastaavia työ/lomareissuja myös Australiaan ja meillä menikin monet tovit reissutarinoita vaihtaessa. Puerto Vallartasta Phil jatkoi matkaa etelään, kun itselläni matka jatkui seuraavana päivänä sisämaahan.

Puerto Vallartasta lähdin bussilla kohti sisämaata Meksikon toiseksi suurimpaan kaupunkiin Guadalajaraan, jossa on noin 5 miljoonaa asukasta. Bussimatka sujui edellisenä yönä alkaneesta kuumeesta huolimatta hyvin, sillä nämä meksikolaiset pitkän matkan bussit ovat todella hyviä ja suomalaisittainkin luksusvarusteltuja! Busseissa on mm. wifi, henkilökohtaiset screenit ja lepoasentoon kääntyvät selkänojat. Näin ollen 5h bussimatka sujui moottoritietä pitkin ajettaessa kuin siivillä.

Guadalajarasta löytyy upea vanha historiallinen keskusta, jossa oli panostettu jo tulevaan jouluhulinaan huimilla koristeilla ja valoilla. Kaupungissa oli helppo liikkua kävellen ja bussilla, sunnuntaisin keskustan kadut suljetaan pyöräilijöille ja sen kyllä huomasit, kun ihmiset ottivat sankoin joukoin keskustan haltuunsa. Kaupunki tuntui olevan jo täydessä jouluhulinassa, sillä keskusta oli koristeltu todella näyttävästi joulutunnelmaan, vaikka ulkona olikin päivisin 24-25c..

Suuri hitti paikallisten keskuudessa näytti olevan kuvauttaa itsensä joulupukin kanssa näissä erinäköisissä jouluasetelmissa pukin kanssa.

Torilla oli myytävänä kaikkea mahdollista lemmikkilinnuista paininaamareihin..

Historiallisen keskustan sijaan majoituin itse Chapultepecin kaupunginosassa, josta löytyy ns. moderni keskusta. Monessa lattarikaupungeissa näitä alueita kutsutaan ”Zone Rosa’ksi”, joista löytyy kaupungin parhaat ravintolat, kahvilat ja yöelämä. Valitsin majapaikakseni hieman eriikoisen hostelliin/kimppakämpän hostel Avant Garden. Meksikossa paikallistenkin on vaikea saada itselleen vuokra-asuntoa, koska täällä vaaditaan aina vuokranmaksulle myös henkilökohtainen takaaja. Näin ollen moni asuukin kimppakämpissä tai tämän hostellin tyylisissä majoitusratkaisuissa, joissa osa huoneista on privaatteja ja osa sitten jaettuja. Asukkaat jakavat tässäkin hostellissa keittiön, olohuoneen ja kylpyhuoneet. Sisäpihalle, jossa asukkaat yleensä viettävät aikaansa, oli omistajan ystävät taiteilleet upeita graffiteja. Meitä asukkaita oli itseni lisäksi niin USA:sta, Ranskasta, Hollannista kuin myös Meksikosta ja Agentiinasta .Argentiinalaisiin olen törmännyt täällä muutenkin yllättävän paljon. Yhdistävä tekiä meillä oli jonkinlaiset ”etätyöt” tai opiskelut verkon yli. Naurettiinkin yhtenä iltana asialla kun istuimme kaikki sisäpihalla läppärit sylissä. Yksi asukkaista mm. opetti verkon yli englannin kieltä kiinalaisille livenä, toinen jenkki taas vastasi b-to-b asiakkaidensa sosiaalisen median tilien manageroinnista mukavimmaksi valitsemassaan kaupungissa, eli Guadalajarassa. Hienoa huomata miten pieneksi maailma muuttuukaan verkon avulla ja maiden väliset rajat katoavat täysin ja menettävät samalla merkityksensä .

Guadalajaran naapurissa noin 60km päässä on legendaarinen Tequilan kylä, josta Meksikon kuuluisin juoma on kotoisin. Kävin päiväretkellä siellä bussilla tutustumassa miten agava-kasvia siellä viiljellään ja miten siitä saadaan valmista juomaa. Agave-kasvi on vähän kuin ananas, jonka maanpäällinen osa sitten noin 6 vuoden iässä poimitaan, kypsennetään ja höyrytetään valmiiksi fermentoitumaan kohti pullotusprosessia. Parhaimmillaan tequilajt ovat noin 2-3 vuoden tynnyröinnin jälkeen.