Galapagos-saaret

Varasimme Galapagos-saarten risteilymme hyvissä ajoin keväällä, jotta saimme varmistettua koko porukkamme (8hlöä) samalla veneelle. Tuomas, Joonas ja Andrea jäivät mantereelle ja suuntasivat surffispoteille Ecuadorin rannikolle.

Veneemme oli 16 matkustajan Guantanamera, jolla oli paikallisen luokituksen mukaan kolme tähteä, joka tarkoitti lämmintä makeaa vettä hyttien kylpyhuoneissa sekä englanninkielistä opasta. Muuten vene oli varsin perusvarusteltu kahdeksan henkisen miehistön kera. Joulusesongin takia saarilla oli paljon turisteja, mutta enimmilläänkin yhdellä pysähdyspaikalla näimme viisi venettä. Galapagos-saarten matkailua on rajoitettu entisestään ja nykyisellään vaaditaan (uusi laki tältä vuodelta) kahden viikon risteily, jotta näkisit kaikki mielenkiintoisimmat paikat. Veneet kiertävät siis kahden viikon sykleissä aina yhdellä pysähdyspaikalla/saarella, jotta luonto vahingoittuisi mahd vähän eikä eläimet stressaantuisi liian suurista ihmisjoukoista. Meidän agendamme keskittyi vahvasti itäisiin saariin, eli pääsaareen Santa Cruziin sekä Santa Fe;hen, San Cristobaliin, Espanolaan, Floreanaan ja North Seymouriin. Merenkäynti oli muutamana yönä todella hurja ja onnistuin telomaan toiseen olkapäähäni hiusmurtuman.

Näimme saarilla todella paljon eläimiä, jotka olivat todella kesyjä. Myös linnut olisivat antaneet silittää itseään, jos se vaan olisi ollut sallittua. Nykyisin turvaetäisyys ihmisten ja eläinten välillä on aina 2 metriä, mutta aiemmin oppaat ovat antaneet turistien silitellä merileijonia ym parempien tippirahojen toivossa. Alkupäivien eläininnostus alkoi laantua puolessa välissä risteilyä kun eläinlistaan ei saatu enää kuin muutamia uusia bongauksia, joista viimeisimpiä olivat upeat delffiinit ja hauskat minipingviinit.
Muu eläinlistamme näyttää tältä: jättiläiskilpikonnat, merikilpikonnat, valkotäplähait, albatrossit, maa- ja meri-iguanat, frigattilinnut, sinijalkasuulat, flamingot, erilaiset merirauskut ja merileijonat, galapagoshaukat ym.
Monen merieläimen lisääntymisaika on juuri nyt joulukuussa, joten reissumme oli varsin seksintäytteinen kun meressä ja rannoilla näkyi parittelevia kilpikonnia sekä sinijalkasuulia.

Säiden suhteen Galapagossaarille ei kannata lähteä tropiikin auringosta haaveillen, vaikka päiväntasaajalla ollaankin. Viileistä merivirroista johtuen viikkomme sää oli hyvin vaihteleva ja aurinkoa saatiin hyvin harvoin. Merivesikin oli vain +21c joten osa snorklasi märkäpuku päällään. Iltaisin tuulitakki tuli todellakin tarpeeseen!

Toisenlainen jouluaatto

Jouluaatto Galapagos-saarilla vaihtui leppoisasti veneellämme. Ostimme quitosta valmiiksi koko porukalle tonttuhatut sekä karnevaalinaamiot, joihin koristautuneina vietimme jouluaattoa. Veneemme kokki oli väsännyt aattoillallisellemme jopa rosollia! Ilta päättyi kipparimme opastamaan salsasessioon, jossa pääsimme testaamaan tanssitaitojamme lattarityyliin...

Viidakkoseikkailu Guyabenon suojelualueella

Lensin Buenos Airesista Quitoon Bogotan kautta, jossa minulla oli 24h vaihto. Kävin moikkaamassa muutaman kesän takaisia tuttujani ja yövyin Chapinorte VIP- hostellissa, jossa yövyin tälläkin kertaa. Bogota tuntui Buenos Airesin jälkeen todella modernilta kaupungilta, jossa esim kaupat hyväksyivät korttimaksut ja liikenne toimii kuten kuuluukin. Saavuttuani sunnuntaina Quitoon tapasin muut reissuremmiläisemme, jotka olivat tulleet jo aiemmin maahan. Quito ei tehnyt kovin houkuttelevaa ensivaikutelmaa tuona sunnuntaina, sillä kadut vaikuttivat tyhjiltä ja epäilyttäviltä. Quitossa koin ensimmäistä kertaa oloni turvallisuuden puolesta epämukavaksi e-amerikassa matkustaessani. Onneksi edessä oli vain yksi yö Quitossa ja ma-aamulla aikaisin matkamme jatkuisi kohti Amazonasin viidakkoa.

Quito on maailman toiseksi korkeimmalla oleva pääkaupunki (2800m), joten onnistuin saamaan itselleni heti elämäni ensimmäisen vuoristotaudin: Heräsin yöllä huonoon oloon ja ahdistavaan rintakipuun. Ma-aamulla lensimme Lago Agrioon, joka on Ecuadorin viidakkosafarien yleisin starttikaupunki. Pääsin eroon vuoristotautiin liittyvästä pääkivusta heti laskeutuessamme, mutta astmamainen rintakipu jäi kummittelemaan vielä seuraavaan aamuun saakka. Luulin jo melkein saaneeni lentokoneesta keuhkoputkentulehduksen, sillä keuhkot tuntuivat todella paineistetulta. Onneksi ensimmäinen viidakossa vietetty yö vei mukanaan tuon viimeisenkin oireen.

Lago Agriosta menimme bussilla vielä noin pari tuntia pieneen jokisatamaan, josta viidakko-oppaamme tuli noutamaan meidät mökillemme, eli Nicky Lodgeen. Nicky Lodge oli vielä 3h venematkan päässä satamasta, joten vietimme viikon todella syvällä viidakossa ilman puhelimia tai muita viestintävälineitä. Mielenkiintoista oli huomata miten suuri yhteiskunnallinen merkitys on viidakossa toimivilla öljy-yhtiöilllä, sillä ne tarjoavat monille lähiyhteisöille ainoat kontaktit ulkomaailmaan puhelimien, internetin tai vaikkapa lääkäripalveluiden muodossa. Näin heidän onkin näköjään helppo saada toimilupia jopa muuten suojelluille viidakkoalueille.

Viidakon eläimistö yllätti minut, sillä olisin odottanut näkeväni elämää ja eläimiä joka puolella. Useimmiten saimme mennä veneelläkim jopa puoli tuntia ilman vilaustakaan mistään ötökkää suuremmasta eläimestä. Öiset viidakon äänet olivat todella vaikuttavat, kun uni ei tahtonut tulla mitenkään ilman korvatulppia. Todistimme omakohtaisesti reissun aikana erilaisia papukaijoja, piraijoita, laiskiaisen, apinoita ja pinkkejä delffiineä sekä kaimaaneja. Vietimme myös yhden illan ja yön Bolivar-yhteisön shamaanin luona, jolloin hän opetti ja kertoi meille havainnollistaen omista luonnonmukaisista parannuskeinoistaan Ayahuasca mukaanlukien.

Katutaidetta Buenos Airesissa

Osallistuin graffitimundon (googlaa yht.tiedot - suosittelen jokaiselle BA;n kävijälle!) järjestämälle graffitikierrokselle ympäri Buenos Airesia, jossa kävimme katsomassa mitä mahtavampia taideteoksia niin talojen julkisivuissa kuin myös sisällä studioissa. Erityisesti Palermo Soho, Palermo Hollywood ja uusi nouseva alue Chacarita ovat täynnä katutaidetta. Buenos Airesin katutaide on aikanaan lähtenyt liikkeelle poliittiselta pohjalta, mutta nykyään kaduilla saattaa törmätä jopa graffaamalla tehtyihin festari- ja brändimainoksiin. Olin yllättynyt miten vähillä tägeillä teokset ovat selvinneet valmistumisensa jälkeen, joten porukka oikeasti arvostaa ja kunnioittaa toistensa maalauksia.

Nightwishiä syntymäpäivän kunniaksi

Sain Annalta ja Marcelolta syntymäpäivälahjaksi lipun Nightwishin keikalle Buenos Airesiin ja sekös oli mahtava tapa juhlistaa vuosijuhlaa! Keikkapaikka oli loppuunmyyty ja tunnelma aivan huikea kun porukka huutaa: "ole' ole' ole' Nightwish..." .jäätiin keikan päätyttyä vielä juttelemaan suomalaisten dokkarikuvaajien kanssa ja päädyttiin myös lukuisiin kuviin hevihullujen paikallisten kanssa