Etelä-afrikan helmi: Kapkaupunki

Dohasta lensin 10h yölennolla päiväntasaajan yli suoraan kohti etelää, Kapkaupunkiin, jossa odotti Qatarin helteiden jälkeen Afrikan talvinen ilmasto, eli aamulla lämpöä oli vain 10c ja sumu peitti kaupungin vuorineen. Päivisin lämpötila pysytteli auringossakin 15-20c välillä.

Lentokentältä nappasin bussin alle, joka toi keskustaan noin puolessa tunnissa. Keskusta muistutti pilvenpiirtäjineen ja vanhoine rakennuksineen hieman New orleansia, jossa vanha ja uusi rakennustyyli on sulassa sovussa.

Kapkaupungissahan on tähän aikaan talvi kylmimmillään, eli päivälämpötilat on noin 15-20c ja yöllä käydään lähellä nollaa. Onneksi säät suosivat viikkoani suurimmilta osin ja sain nauttia auringosta kuitenkin lähes joka päivä. Edellinen viikko oli nimittäin olit todella harmaa ja sateinen.

Jatkoin keskustasta toisella bussilla hostelliini BIG Backpackersiin, joka sijaitsi Green pointin kaupunginosassa. Kyseinen hostelli oli tripadvisorin listauksessa ykkösenä Kapkaupungissa, joten odotukset olivat korkealla sen suhteen. Saapuessa hostelliin tuntui kuin olisi tullut kotiin. Uskomattoman lämmin tunnelma, ystävällinen henkilökunta ja muut asukkaat ottivat uudet tulokkaat ilolla vastaan. Kyseisessä majapaikassa on vain 24 sänkypaikkaa, eli tunnelma on jo senkin takia kotoinen. Kokkailimme myös paljon yhdessä hostellilla ja hostellilla oli myös useana iltana tarjolla edullinen yhteisillallinen. Hostellin henkilökunta vinkkaili meille asukkaille myös joka päiväisistä erikoisemmista/mageista kaupunkitapahtumista.

Hostellielämäämme sulostuttivat myös nämä ystävälliset leidit, joiden hymyt piristivät jokaista aamiaistamme.

Viikon aikana tutustuin hostellissa henkilökunnan lisäksi paremmin myös huonekavereihini, korealaiseen Jiniin ja brittiläiseen Clareen. Molemmat aivan mahtavia persoonia! Clare oli tulossa vapaaehtoistöihin haiden pariin ja Jin opiskeli paikallisessa eläinlääketieteellisessä ja opetti SPR:n orpokodissa ja -sairaalassa lapsille vapaaehtoisena katutanssia. Porukkaamme liittyi myös hauska amerikkalainen kirjastonhoitaja Michele. Kävimme porukalla kiertelemässä niin läheiset viinitarhat, hyväntoivonniemen, pingviinirannan kuin myös Lions head-vuoren auringonnousuvaelluksen. Täytyy todeta, että oli kyllä yksi reissuni ikimuistoisimmista ja tapahtumarikkaimmista viikoista! 

Viinitilalla maistelemassa paikallisia makuja.

Aamun sarastaessa klo.07.50  Lion's Headillä. Taustalla mahtava pöytävuori.

Hyväntoivonniemen kärjessä tuuli todella lujaa!

Nämä Afrikan pingviinit olivat kyllä todella vekkuleita:)

Paikallisen kalastajan hyljeystävä.

Pöytävuoren huipulla.

Kapkaupunki on muuten todella halpa lomakohde! Yksi reissuni edullisimmista ja laadukkaimmista. Ravintoloissa syö hyvin jo 5-6€;lla ja kahvi ja suklaakakku kahvilassa 3-4€= edukasta! Söin useana iltana kivasta sushiravintolasta 16 makirullaa hintaan 5€! Hanavesi on myös juomakelpoista eikä salaateista tarvitse pelätä saavansa parasiitteja tms tropiikin vitsauksia.

Paikalliset rakastavat myös erilaisia burgereita, tässä maistoin strutsinlihasta tehtyä herkkupurilaista.nam!

Turvallisuusasioiden suhteen en kokenut Kapkaupunkia mitenkään erityisen vaaralliseksi. Toki iltaisin ja öisin täytyy käyttää järkeä ja kulkea taksilla (Über kuljettaa parilla eurolla!), mutta päivisin kaduilla ei tarvinnut kokea oloaan uhkaavaksi. Oma suosikkialueeni oli Woodstock, jossa löytyy sopivassa suhteessa alkuperäistä asutusta/meininkiä ja hipsterimpää kahvilaa/ravintolaa kauppoineen ja gallerioineen.

 

Viikon kohokohta oli ehdottomasti haihäkkisukellus, joka suoritettiin parin tunnin ajomatkan päässä Kapkaupungista Gaansbain kaupungissa. Aamuinen keli oli hyytävä ja merellä tuuli puhalsi piponkin sisään. Merivesi oli 15c ja haihäkissä istuttiin noin 20min odottaessa haiden saapumista syöttinä toimineiden tonnikalan päiden perässä. 

Märkäpuku lämmitti toki hieman, mutta jalat ja kädet oli silti jäässä. Upea kokemus, jonka muistan varmasti loppuelämäni! Tein sukelluksesta videon, joka löytyy tästä linkistä: https://vimeo.com/130197598

Kapkaupungista matka jatkui Lontooseen, eli vuorossa paluu Eurooppaan. Yhyy. Kuukausi enää matkaa jälkellä, mutta kiva nähdä paljon kavereita Lontoossa ja päästä nauttimaan Euroopankin kesästä. Kapkaupunkiin täytyy kyllä päästä uudelleen, mutta kesäaikaan lämmöstä nauttien:))

Arabian mystiikkaa Dohassa, Qatarissa

Lentooni New Yorkista Kapkaupunkiin sisältyi ilmainen pysähdys Dohassa, Qatarissa.

Kävin tutustumassa kaupungin kuuluisaan zoukiin, joka on kuin jättimäinen basaari hotelleineen ja ravintoiloineen. Zoukissa oli tosi hyvä tunnelma ja paikalliset vaikuttivat ystävällisiltä. 

Sovitin tietysti myös paikallista miesten asustetta päähineen kera ja sain monta uutta kaverikuvaa

Muuten Doha vaikutti kaupunkina paljolti Dubailta, eli keskusta on kuorrutettu öljyrahoilla rakennetuilla toinen toistaan upeammilla pilvenpiirtäjillä ilman sen kummempaa tunnelmaa (upean zoukin lisäksi). En usko, että tarvitsee toiste tulla tähän maahan...kerrasta nähty😄

Paluu moderniin maailmaan : Miami ja New York

Meksikon Cancunista oli lyhyt reilun tunnin Miamiin, joka oli itselleni jo neljäs kerta kyseisessä kaupungissa. Jotain maagista siinä täytty olla, ehkäpä juuri latinalaisen amerikan rento tunnelma ja ihmiset yhdistettynä amerikkalaiseen järjestykseen upeilla uimarannoilla kuorrutettuna. 

Asuin Miamissa tosi hyvässä SoBe Hostellissa, jossa hintaan kuului myös aamiainen ja illallinen (peruslaatua, mutta 0$!). Se sijaitsee aivan keskellä south beachin menoa, eli kävellen pääsee rannalla sekä ostoksille ja iltahulinoihin. Päivät kuluivat Miamissa rannalla, pyöräillen ja lenkkeillen, kun taas iltaisin kävin päivittämässä tietoni yöelämän suhteen. Vaikka olin päättänyt olematta ostamatta mitään, niin silmiini osuinaivan törkeen mageet Adidaksen värikkäät juoksulenkkarit, jotka oli pakko napata mukaan. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että yhdet vanhat kengät jätettiin rinkasta sitten jollekin kodittomalle (ripustin ne puun oksaan odottamaan ottajaansa:)

Karsean kallistahan Miamissa tällä hetkellä on, koska euron kurssi on niin huono dollariin nähden. Tarkoitus olikin viettää Miamissa vain kolme päivää perjantaista maanantaihin. Sunnuntaina päätin palkita itseni ja design-hotelli Mondrianin allasbileet brunsseineen kutsuivat 20$ drinkkeineen kauniiden ja rohkeiden parissa... Huh..

Maanantaina lensin kohti pohjoista, eli New Yorkiin moikkaamaan vanhaa kaveriani Antonia, joka asuu siellä tyttöystävänsä Miran kanssa. Saavuin Nykiin vasta iltamyöhään, koska paikalliset lentokentät olivat kaaoksessa kaatosateiden takia. Oli muutenkin melkoinen shokki saapua +35c Miamin auringpsta +12c vesisateeseen. Huh! Melko raikasta:) Ei kesä ole siis kovin heltein ollut pohjois-amerikkakaan tähän saakka, jos ei Suomessakaan ole helteitä näkynyt.

Anton ja Mira asuvat Brooklynissä tosi kivalla Williamsburgin alueella, josta pyöräili Manhattanin hulinaan noin 20 minuutissa ja metrolla alle 10min. Alueena Williamsburg on viihtyisä ja nuorekas alue, josta löytyi tosi hyviä ravintoloita ja kahviloita sopivalla hipsterikuorutteella tietty:)

Ensimmäisenä päivänä satoi vettä edelleen ja tuuli vihmoi +12c kylmyydellä, joten kävin jäätävän aamulenkin jälkeen kaupunkihistorian museossa sekä kiertelin muutamia kauppoja. Säästösyistä pidin lompakon muuten kiinni, koska reissua oli jäljellä vielä 1,5kk. Illalla kävimme sitten yhdessä sy yhdessä Williamsburgin parhaista korealaisista ravintoloista.

Toisena nykin päiväni aurinko ilmestyi jo heti aamusta, joten vuokrasin pyörän koko päiväksi. Nykin citibike pyörät on ehkä maailman parhaita! Saat kunnon pyörän käyttöösi telineistä kätevästi luottokortilla ja hintaan 10$/vrk! Edukasta! Suuntasin siis  auringon mukana Manhattanille ja kohti uutta kehuttua Whitney-museota, jossa oli esillä laajasti erilaista amerikkalaista taidetta. Kyseinen museo on avattu vasta toukokuussa, joten jonojen välttämiseksi olisi kannattanut ostaa netistä ennakkolippu. 

Museon eri kerroksista on upeat kaupunkinäkymät!

Itseäni miellytti eniten 1950-1975 lukujen amerikkalainen pop art, joka heijasteli ajankuvaa mm massamedian ja mainonnan osalta.

Whitney-museon jälkeen jätin citypyöräni telineeseen ja jatkoin matkaa kävellen Sky line-citypuistoa pitkin. Kyseessä on vanhoille junaraiteille tehty noin parin kilometrin pituinen puistokaistale, jota pitkin pääsee ihastelemaan Manhattanin skylineä autoista ja ruuhkista välittämättä noin 10m korkeudelta.

Skyline-kävelyn jälkeen nappasin taas citibike-kaupunkipyörän alleni ja päätin pyöräillä vielä iltapäiväksi Manhattanin eteläkärkeen katselemaan vapauden patsasta ja sieltä edelleen Brooklyn-sillan kautta kohti kämppää. 

New York on kyllä mahtava pyöräilykaupunki. Vaikka liikenne on vilkasta, niin autoilijat ovat kuitenkin suht kohteliaita pyöräilijöiden suhteen (vs etelä-amerikka) ja uskaltauduin ajamaan paljon matkoja myös autokaistojen reunoilla.

Lentoni New Yorkista kohti Qataria ja Dohaa lähtisi klo.22.00, joten seuraava yö menisi mukavasti Qatar Airwaysin siivillä 12,5h lennolla. Huh.  

Takaisin Meksikoon!

Atitlan järven jälkeen oli vuorossa palata Meksikoon, sillä buukkasin paluulennon Meksikon Cancunista Miamin kautta New Yorkiin. New Yorkista taas lentäisin sitten kohti Kap kaupunkia kesäkuun alkupuolella.

Bussimatkalle kohti Meksikoa osui matkalle monenlaista matkaajaa:

Tämän auton lavalla oli kyydissä niin kanoja kuin ihmisiäkin:

Siirtyminen Atitlanilta Meksikon puolelle Chiapasin osavaltioon San Cristobalin kaupunkiin hoitui kätevästi minibussilla, jonka kyydissä (30 usd) matka sujui 11h:ssa. Guatemalan ja Meksikon välisellä raja-asemalla oli muuten ehdottomasti tähän saakka tiukimmat rajamuodollisuudet ja -tarkastukset. Rajalla minibussimme skannattiin ainakin parissa eri kohtaa ja jokaisen matkustajan matkatavarat tutkittiin tarkkaan niin henkilökunnan kuin myös huumekoirienkin kanssa. Meksikoon saavuttaessa bussimme hajosi korkean mäen päälle ja jouduimme odottelemaan kuumuudessa uutta bussia parisen tuntia, onneksi ei ollut kiire mihinkään J

 

San Cristobal on tosi kaunis kolonialistinen vanha kaupunki n. 2000 m korkeudella vuoristossa, eli ilma on päivisin aurinkoinen ja lämmin (noin 24c), mutta iltaisin jäähtyy hurjasti ja pitkää vaatetta täytyy pukea ylle. Itse nukuin myös pitkät housut ja huppari päällä, koska hostellissa ei ollut tietenkään lämmitystä saatika kunnon ikkunoita. San cristobalissa eletään pitkälti vielä vanhojen maya-perinteiden mukaisesti ja läheisissä kylissä suoritetaan erilaisia rituaaleja, joita pääsin itsekin ihmettelemään vuohen kavio (tuo onnea!) kädessäni. Näin mm. kun havujen peittämällä kirkon lattialla uhrattiin eläviä kanoja henkilökohtaisen ja lasten terveyden ja hyvinvoinnin puolesta. Kylmät väreet kulkivat vaan kropalla näitä seremonioita hiljaa seuratessani - kuin suoraan jostain Hollywood-leffasta!

Tämä vuohenkavio kulkee nyt matkassani mukana tuomassa onnea paikalliseen tyyliin!

Upeaa vanhaa arkkitehtuuria..

Paikallisessa kauppahallissa lihat ja muut herkut roikkuivat kaikki sopivasti esillä ilman huolta kylmäketjun katkeamisesta.

 

Chiapasin osavaltio on kaiken kaikkiaan yksi reissuni halvimmista kohteista. Hostelliyö maksoi noin 5-6eur ja tosi hyvää ruokaa sai ”päivän lounaana” 3-4eur. Chiapas on myös todella kaunista ja vehreää seutua. San cristobalin läheltä löytyi myös tämä parhaimmillaan noin 1 km syvyinen kanjoni, joka kuhisee krokotiileja!

 

San cristobalista jatkoin taas pitkällä 10h bussimatkalla eteenpäin kohti Palenquen muinaisia maya-raunioita, jotka löytyvät sankan viidakon kätköistä noin 5h ajomatkan päässä San cristobalista.

Pysähdyimme matkalla uimaan myös Aqua Azulin upeille turkoosina hohtaville vesiputouksille.

 

Palenquen muinaisen maya-intiaanien viidakkokaupungin näkeminen keskellä viidakkoa oli upea kokemus. Sen rakennuksista on raivattu esille vain noin 5%, eli suurin osa on yhä viidakon kasvuston peitossa.

 

 

Yksi päivä riitti hyvin 38c helteisen Palenqueen, sillä itse kaupungissa ei ole muuta nähtävää kuin nuo rauniot. Palenquesta jatkoinkin 12h yöbussilla kohti Karibian rannikkoa ja Chetumalin kaupunkia, joka sijaitsee aivan eteläisessä Meksikossa Belizen rajalla. Chetumal ei itsessään ole vierailun arvoinen, mutta sen läheltä löytyy ehkä kaunein ikinä näkemäni järvi - Bacalar ! Tätä järveä ei ole juuri matkaoppaissa hehkutettu, joten siellä lomailee pääasiassa meksikolaisia. Kuulin itsekin tästä ihmeellisestä ”seitsemän värin järvestä” muilta matkailijoilta pitkin väliamerikkaa. Hyvin varjeltu salaisuus kyseessä hys hys!

Järven rannalla on paljon erilaisia majoituspaikkoja luksushotelleista hostelleihin. Itse yövyin Green Turtle-nimisessä hostellissa, jossa oli tosi hyvä fiilis ja porukka. Yöhinta oli dormissa noin 10e sisältäen aamiaisen ja hostellin SUP-lautojen rajoituksettoman käytön. Vesiurheilu olikin parasta järvellä, kävimme myös purjehtiessa ympäri järven upeita rantoja, saaria ja kanavia. Auringonnousut olivat upeita hostellin pitkältä laiturilta katseltuna aamuseiskan aikaan. Järven vesi on tosiaan kristallin kirkasta ja pohja vitivalkeaa korallimursketta, jonka takia järvi hohtaa kauniin turkoosina ja muissa sinisen sävyissä. Järvessä ei ole myöskään mitään vaarallisia kaloja/eläimiä, joten uida voi täysin turvallisesti. Järven meksikolainen nimi on siis ”Seitsemän värin järvi”. Järvimaisema oli uskomattoman kaunis, ihan kuin olisi ollut jossain todella kaukaisella eksoottisella saarella. Vaihtoehtoinen budjettiloma Malediiveille tai Seychelleille;)

 

Uimavesi oli todella lämmintä ja sitä pulppuaa lisää koko ajan pohjan lähteistä/cenoteista. Bacalarin kylässä oli myös hyvä leppoisa tunnelma, turismi ei juuri silmiin pistänyt ja hyvistä paikallisista taco-ravintoloista sai alle eurolla tacoja. Nam!  

 

Bacalarin jälkeen halusin lähteä hyvästelemään tämän reissun osalta Karibian aallot ja lähdin tutustumaan kehuttuihin Jukatanin niemimaan rantakohteisiin. Kävin mm Mahahualissa (tylsä risteilyturistikaupunki!) ja Tulumissa, josta tykkäsin tosi paljon leppoisan tunnelman, pyöräilyn, cenotien (syvät makean veden uimalähteet) ja kauniiden rantojen takia. 

Harmiksi koko Meksikon Karibian rannikko oli joutunut tänä keväänä levähyökkäyksen kohteeksi ja Tulumin rannoille ei pystynyt oikein uimaan. Saasteen ja ilmastonlämpeäminen tähän rehevöitymiseen kuulemma syynä 

 

Tulumista jatkoin Acatuliin, jossa kävin uimassa rannalle kutemaan tulleiden kilpikonnien kanssa. Uskomatonta, että kilpikonnat tulevat näin vilkkaalle ja rakennetulle rannalle parittelemaan. Näköjään luontokin onneksi pystyy mukautumaan vallitseviin olosuhteisiin ..

Acatulista nappasin bussin (2h, 5eur) Cancunin keskustaan ja sieltä taksilla satamaan, josta matka jatkui kauniille Isla de Mujeresin saarelle. Vietin siellä loput neljä päivää Meksikon lomastani. Isla Mujeresin ranta on kyllä Jukatanin kaunein, todella valkeaa hiekkaa ja turkoosia puhdasta (levätöntä!) vettä. 

Isla Mujeresilta löytyi sopivasti palveluita, turisteja ja ruokapaikkoja, jotta siellä ei ehtinyt kyllästymään. Menisin ehdottomasti uudelleenkin! Osallistuin saarella myös kalliille 120usd valashairetkelle, mutta emme sitten nähneetkään yhtään otusta. Harmin paikka. Toisaalta kausi oli vasta alussa ja yksilöt eivät olleet näköjään saapuneet vielä alueelle. Reilu kapteeni kertoikin vasta jälkikäteen, että varmimmiten valashaiden kanssa pääsee uimaan heinä-elokuussa, jolloin kausi on täysikuun ansiosta parhaimmillaan. Noh, saatiin ainakin elämäni kallein yhden päivän veneretki ja tuoretta chevicheä välipalana.