Palanen pohjoisempaa Brasiliaa

Rion karnevaalihulinoiden päätyttyä lensin torstaina kohti pohjoista, eli Salvadoria, joka on Brasilian vanha siirtomaa-ajan pääkaupunki. Salvadorissa on myös yksi maailman suurimmista karnevaaleista ja sen sanotaan olevan vähemmän kaupallisempi kuin Rion vastaava. Olin Salvadorissa muutaman yön, jolloin kävin katsastamassa upean siirtomaatyylisen vanhankaupungin ja rannat, joilla oli huomattavasti miellyttävämpää kuin Rion grillissä lämpötilan ollessa miellyttävät 30c ja merituulen viilentäessä sopivasti ilmaa.

Salvadorista siirryin katamaraanilla Morro De Sao Paulon saarelle, jota oli kehuttu paljon esim Lonely Planetin oppaissa vehreäksi paratiisiksi. Ensivaikutelma saarelle saavuttaessa oli kuitenkin hieman ristiriitainen, sillä turismi näytti vallanneen tämän pienin maapläntin kokonaan ja rantakaistaleet näyttivät täyteen ahdetuilta kuin Thaimaan Phuketissa konsanaan. Hauskaa saarella oli se, ettei siellä ollut autoja ollenkaan ja matkatavarat kuljetettiin kottikärry-takseilla satamasta majapaikkaan. 

Brasilian herkkuna tuli jokaisena päivänä syötyä vähintään yksi Acai-annos. Nämä viidakon herkkumarjat ovat todella hyviä guaranalla makeutettuna ja jäisenä soseena nautittuna esim myslin ja banaanin kera:

Kävin yhtenä päivänä veneretkellä, jolla pääsimme fiilistelemään hieman rauhallisempia rantoja sekä maistelemaan edullisia mereneläviä suoraan kalastajilta.

Morro de Sao Paulo oli turistikohteena vielä Rioa kalliimpi, joten 10€ spagettiannoksesta ei ollut mitenkään epätavallista.

12 kpk:tta todella tuoreita oystereita 6,5€. Se on edullista :)

Morro de sao paulosta löytyy myös pinkki ranta, jossa jokaisen kävijän täytyy käydä kokeilemassa "parantavia" mutahoitoja. Pinkki muta valuu rannalle rantajyrkänteeltä aina sateiden jälkeen.

Hostellissani kuulin muutaman reissaajan kehuvan Salvadorin kaupungista noin 6h bussimatkan päässä olevaa luonnonpuistoa Chapada Diamantinaa. Tsekkailinkin tarkemmat tiedot siitä netistä ja päätin lähteä Morrosta aiemmin pois, koska saari ei juuri sytyttänyt itseäni millään tavoin. Bussi alle ja matka luonnon keskelle alkakoot!

Lähin kaupunki Chapada Diamantinaa on Lencois, jonne pääsee Salvadorista usealla eri bussilla. Paras vaihtoehto on yöbussi, jolloin saa maksimoitus perilläoloajan ja säästettyä samalla hieman majoituskuluissa. Lencoisissa yövyin yhdessä reissun tähänastisesti parhaista hostelleista ( hostel chapada), joka oli supersiisti ja aamiainen hyvää hotellitasoa.

Tavoitteenani oli käydä noiden parin päivän aikana vaeltamassa lähiseudun upeissa kanjoneissa ja nähdä Etelä-Amerikan yksi korkeimmista vesiputouksista (Fumada). Buukkasin hostellin kautta itseni heti ensimmäisenä päivänä retkelle, jolla kävimme läpi todella monta kohdetta yhden päivän aikana, matkalle osui niin vesiputouksia, tippukiviluolia kuin myös yli 250m korkeat kanjonimaiset Pai Inacion pöytävuoret/monoliitit. Chapada Diamantinan luonnonpuisto on yli 1000m korkeudella merenpinnasta, joten säätila täällä ei ollut liian kuuma, vaan sopii erinomaisesti vaellukseen ja muuhun ulkosporttailuun.

Apina-ystäväni jaksavat piristää aina paikasta riippumatta!

My life as a Superman.

Yli 250m korkeudessa Pai Inacion huipulla kanjonimaisemia fiilistelemässä.

Retket täällä ovat kuitenkin melko hinnakkaita (n.50€ pvä), joten seuraavalle päivälle päätimme organisoida pienellä porukalla ominpäin kuskin, auton ja hyvän reissuplänin karttoineen, jolla pääsisimme katsomaan tuota Fumadan korkeaa vesiputousta. Reissu onnistuikin erinomaisesti ilman kallista retkiopasta, saimme reippailtua n.12km matkan hyvässä ulkoilusäässä ja pääsimme ihastelemaan maalissa tuota upeaa vesiputousta ylhäältä käsin kuten näistä kuvista näkee. Kallion reunalla maisemia katsellessa meinasi kyllä iskeä korkeanpaikankammo;)

Alla E-Amerikan toiseksi korkein (340m) vesiputous Fumada ja pieni pala sateenkaartakin mahtui kuvaan.

Upeat näköalat! Täällä kelpasi syödä retkieväitä.

Onneksi tuli lähdettyä tuonne luonnon keskelle edes kahdeksi päiväksi, sillä kyseinen kokemus oli kyllä itselleni ehdottomasti sitä parasta Brasiliaa! Uleita maisemia, eläimiä, täydellinen sää, ystävällisiä ihmisiä ja maaseudun rauhaa kaupunkihulinan jälkeen.

Lencoisista otinkin sitten paluubussin Salvadoriin, josta lensin Sao Pauloon. Sao Paulo oli mukavan modernia vaihtelua muuten sekavaan brasilialaiseen menoon. Sao Paulossa kävin kiertelemässä kaupungilla ilmaisen kävelykierroksen mukana sekä ennen Perun lentoa ominpäin tutustumassa hienoihin katutaideteoksiin. Sao Pauloon voisi kyllä joskus tulla uudelleen!

Sao Paulon keskustasta tulee mieleen New York.