Calin keskustassa elää vielä hauska vanha perinne, jossa konekirjoittajat päivystävät aukiolla puhtaaksikirjoittaen heille tuotuja dokumentteja:
Pyöräillessäni kaupunkia ympäri kävin samalla myös uimassa läheisellä joella, jossa oli pyhäpäivän kunniaksi paljon myös paikallisia vilvoittelemassa:
Calissa yövyin erittäin hyvässä hostellissa (Caelum hostel), joka tuntui enemmän kimppakämpältä kuin hostellilta. Sijainti oli keskeinen ja huoneet siistejä sekä hyvinvarusteltuja. Hostellilla hengaili myös sen omistajan 2kk vanha labradorinnoutajan pentu, joka oli todellinen sydäntenmurskaaja, vaikka välillä teroittikin tuoreita hampaitaan käsivarteena.
Parin päivän Calissa olon jälkeen alkoi maa polttelemaan tämän levottoman kulkurin jalkojen alla (Cali oli loppupeleissä semitylsä kaupunki) ja löysin edulliset lennot Kolumbian Karibianmerellä olevalle San Andresin saarelle. Rinkka ja kassit pakattiin puolessa tunnissa ja pian olinkin taas taksissa menossa lentokentälle. Nopeat liikkeet on näyttäviä, eikös se niin mene?
Lentomatkalla Karibian yllä näkyi upeat koralliriutat.
San Andresin saari vaikutti pääkaupunkinsa osalta yhdeltä suurelta tax free-kaupalta ja hotelleja oli rakennettu siellä vieri viereen kuin Espanjan aurinkorannikolla 70-luvulla konsanaan. Ei siis kovin houkuttelevaa! Vuokrasinkin skootterin ja majoituin kaupungista noin 15min ajomatkan päähän saaren keskiosaan pieneen kylään Posada Caribbean Refure -nimiseen majataloon, josta sain oman huoneen kylppärillä, wifillä ja yhteisellä keittiöllä 50.000 pesolla eli vajaalla 20€:lla. Posada oli todella siisti, hyvinvarusteltu ja emäntä puhui englantia ja auttoi mieluusti suositellen saaren hyviä vierailukohteita. Suosittelen lämmöllä! San Andres tarjosi itselleni pariksi päiväksi sopivasti tekemistä: uimisen ja chillailun ohella ajelin skootterilla maisemia ihaillen.
San Andresin kaupunki on tosiaan melko kamala turistiansa, joten siellä en suosittele käymään kuin ruokakaupassa. Kaupungin täyteen ahdettu ja rakennettu rantakaan ei näyttänyt olevan kovin kummoinen.
Olin kuullut Medellinissä asuvilta paikallisilta kavereiltani suosituksen San Andresin kauniista naapurisaaresta Providenciasta, jonne täytyisi mennä vielä San Andresilta katamaraanilla kolme tuntia. Sinne siis! Kuvien perusteella paikka näytti todelliselta paratiisisaarelta ja sitä se olikin. Upea tuliperäisen vehreä ja pieni (vain 8000 asukasta) saari, jossa ei ollut yhtään isoa hotellia saatika all inclusive resorttia. Liikenne soljui saarella letkeästi mopoilla ja golf-autoilla. Nettiyhteys saarella on myös varsin epäsäännöllinen, joten offline-elämästä on helppo nauttia.
Saarella vallitsi tosi rauhallinen tunnelma ja majoituspaikat olivat pääasiassa pieniä posadoja, joissa oli muutamia huoneita/mökkejä. Itse majoituin saaren ainoassa "hostellissa" eli Hostel blue almondissa, southwest bay:lla. Hostelli oli käytännössä yksi mökki, joka oli vaan erotettu hostelliksi Cabin Aqua Dulce-hotellista/mökkiryhmästä.
Täälläkin hostellilla hengaili ylisöpö koiranpenikka kerjäämässä silityksiä.
Hostellin asukkaat saivat kuitenkin käyttää hotellin palveluita vapaasti, joten kombinaatio oli täydellinen. Sijainti oli myös hyvä, koska Aqua dulcen ja Southwest beach:in alue on saaren parasta seutua näin turistin kannalta. Sieltä löytyy vaikka paljain jaloin kävellen supermarket, raha-automaatti sekä useita ravintoloita. Myös itse southwest beach on saaren pisin ja kivoin ranta (silti vilkkaimmillaankin koko rannalla oli alle 50 hlöä:). Southwest beachillä
Järjestetään myös joka lauantai hevoskilpailu, jossa paikalliset ratsastajat
näyttävät ja testaavat hevostensa nopeuden hiekkarannalla:
Hostellin/hotellin rantaterassilta avautui upeat auringonlaskumaisemat jokainen ilta, kun aurinko laski kauas karibian horisonttiin Nicaraguan puolelle.
Erikoista näiden saarten sijainnissa on se, että ne ovat itseasiassa lähempänä Nicaraguaa ja Jamaicaa kuin Kolumbiaa. Historiassa näillä saarilla on lymynnyt mm pahamaineinen merirosvokapteeni Morgan.
Hauska yhteensattuma, että törmäsin juuri täällä "korvessa" (menomatkalla katamaraanilla) ensimmäiseen suomalaiseen sitten tammikuisen Peten vierailun. Samaan kohteeseen matkusti turkulainen Emil, jonka kanssa asuimme myös samassa (saaren ainoassa) hostellissa. Emil oli päättämässä saarella parin kuukauden Panama/Kolumbia -reissuaan. Olipa hauskaa päästä puhumaan pitkästä aikaa suomenkieltä, vaikka alkuun kieli meinasikin automaattisesti lähteä englannin matkaan.
Hostellissa mökkiämme asutti myös chileläinen Barbara, joten kävimme kolmistaan kiertelemässä saarta veneellä sekä vaeltamassa yhtenä aamuna saaren korkeimmalle kohdalle. Varsin reipasta:)
Emilin kanssa vuokrasimme myös skootterin kolmeksi päiväksi, joten liikkuminen saarella oli varsin vaivatonta. Saaren ajaa ympäri muuten alle puolessa tunnissa eli ihan hirveästi tekemistä saarella ei riitä rantojen, snorklauksen ja yleisen chillailun lisäksi. Viisi päivää oli varsin passeli aika saarelle ilman että aika alkoi käymään pitkäksi.
Meriveden kirkkaus oli jotain käsittämätöntä..
Providencian saaren ympärillä on maailman kolmanneksi suurin valliriutta, jossa kelpaa snorklailla ja sukellella. Kävimme useana päivänä eri rannoilla, joista riutalle pääsi sitten uimalla noin 300-400m. Koralliriutat näyttivät olevan pääosin elossa, mikä on tosi hyvä juttu! Monet Karibian riutoista ovat nimittäin "pystyyn kuolleita" aiemman dynamiittikalastuksen takia.
Kuten aiemmin jo mainitsinkin, niin Providencia on tunnettu myös merirosvokapteeni Morganin salapaikkana ja hänen kulta-aarteitaan on etsitty useista laguuneista ja luolista saarella. Yksi parhaista snorklauspaikoista saarella on Santa Catalinasta löytyvä kallioniemeke "Morgans head", joka kuulema muistuttaa tämän kuuluisan merirosvon päätä. Täällä näimme riutalla snorklatessamme mm. merikilpikonnia ja rauskuja.
Näillä karibiansaarilla hintataso on luonnollisesti aina mannerta kalliimpi, koska kaikki tavarat ja elintarvikkeet joudutaan tuomaan kaukaa mantereelta. Makeasta vedestä on myös Providencialla pulaa ja hostellin suihkusta on turha odottaa lämmintä vettä. Karibian lämmössä sitä tosin tuskin edes tarvitsisi. Hyttysmyrkkyä ottaisin mukaan sitäkin enemmän, sillä niitä oli iltaisin todella paljon. Paikalliset "itikat" kun eivät inise, joten niiden kutiavat pistokset tulevat huomaamatta. Muita isompia eläimiä saarella ei juuri liskojen lisäksi näkynytkään. Liskoja oli todella paljon ja yksi liskoperhe asutti mökkimme välikattoa, jossa ne naksuttelivat ja rapistelivat joka ilta. Alkuun luulin niitä hiiriksi, kunnes omistaja sanoi niiden olevan harmittomia liskoja.
Hostelliyö maksoi Blue Almondissa 45.000 pesoa, eli noin 17€. Hostellissa ei ollut keittiötä, joten jouduimme syömään ravintoloissa lähes koko ajan. Aamupala (kahvi ja paahtoleipä) maksoi hostellilla 2,5€. Lounaasta ja illallisesta (kalaa/kanaa ja riisiä) sai maksaa alueen ravintoloissa noin 8-10€. Veneretki saaren ympäri maksoi n.18€ ja skootterin vuokraus oli myös n.18€/pvä. Providencian paras hinta-laatusuhteen ravintola löytyy pääkylästä katamaraanilaiturin vastapäätä tien toiselta puolelta (nimetön ravintola:). Söimme siellä useana päivänä "meni sel dian" eli päivän annoksen alkukeiton ja mehun kera hintaan 14.000 pesoa eli 5€. Kyseessä on hyvin paikallinen "muovituoliravintola", jossa näkyi aina paljon paikallisia duunareita syömässä --> hyvä merkki! Ruoka oli erittäin riittoisaa ja hyvää, otin yleensä kanaa tai kalaa riisin kera. Kerran sain jopa karjalanpaistia (tai ainakin lähestulkoon:) riisin kera! Viimeisenä päivänä kävimme tuolla vielä 1,5€:n kalakeitolla ennen paluuta katamaraanilla San Andresille.
Mikäli haluaa herkutella, niin tällainen kahden hengen kala/äyriäislounaslautanen maksoi noi 18€ rantaravintolassa :
Nuo katamaraanimatkat voivat olla muuten merenkäynnin takia melkoista pomputusta, joten kannattaa ehdottomasti ottaa matkapahoinvointilääke!
Viikko näillä saarilla oli kaikin puolin onnistunut. Sain levättyä pois Perusta kertyneet univelat ja samalla rentouduin Karibian vehreän turkooseissa maisemissa. Providencian turkoosina hohtava kirkas meri vei kyllä reilusti voiton muista näkemistäni Karibianmeren saarista! Arubat, Curacaot, Neitsytsaaret ym ovat kaunana noista Providencian neitseellisistä maisemista. Välillä uidessa tuntui kuin olisi ollut jättimäisessä uima-altaassa veden kirkkauden ja 30-40m näkyvyyden osalta. Karibialla on kyllä tärkeä paikka meikäläisen sydämessä!
Toivottavasti Kolumbian hallitus saa pidettyä Providencian saaren jatkossakin nykyisenlaisena eikä sinne anneta rakennuslupia suurille hotellikomplekseille tai muille turistiresorteille kuten San Andresille on jo käynyt. Nykyisellään paikalliset ihmiset vaikuttivat todella onnellisilta ja tyytyväisiltä tilanteeseen. Saarella vallitsi kaikinpuolin rauhallinen ja turvallinen tunnelma eikä turismi paistanut räikeästi saaren letkeästä elämänmenosta. Ero tässä San Andresin ja Providencian välillä olikin kuin yöllä ja päivällä. Innostuin Providencian positiivisesta tunnelmasta itsekin kirjaamaan joka päivä ylös muistikirjaani yhden asian, joka teki minut onnelliseksi kyseisenä päivänä. Nyt mennään jo päivässä numero neljä😊. Reissuni päätyttyä muistikirjassani pitäisi siis olla yli 100 syytä onnellisuuteen. Niitä kelpaakin sitten lukea ja muistella syksyn harmaudessa kotosalla ja fiilistellä tätä koko reissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti