Isla Ometepeltä siirryimme kuitenkin saarichillailun jälkeen taksilla parin tutustumani saksalaisdaamin kanssa Granadan kaupunkiin, joka on kolonialistisen ajan vanhin espanjalaisten rakentama kaupunkin täällä "uudessa maailmassa". Granadan vanha kaupunki on entisöity vanhaan loistoonsa ja on todella kaunis. Joku taisi kutsua jopa Disneylandiksi, koska turismi näytti ottaneen siitä täyden vallan eikä paikallisia juuri pääkadun varren kahviloissa ja baareissa näkynyt. Tähän vaikuttaa tietysti paikallinen köyhyys, sillä harvalla paikallisella olisi varaakaan maksaa kahvistaan 2€ tai lounaasta 5€. Täällä Granadassa itseasiassa näin ensimmäistä kertaa Väli-amerikassa todellista köyhyyttä isommassa mittakaavassa kerjäläisineen, kun mm. monet kerjäläislapset kiersivät ravintoloiden terasseilla juomassa ja syömässä pöytiin jätettyjä juomien ja ruokien tähteitä.
Näyttävä hautajaiskulkue viikonloppuna Granadan kaduilla:
Launtaipäivää viilentelin hotel spa granadan uima-altaalla aamujoogan ja buffet-aamiaisen jälkeen (koko setti 15$!). Uima-altaalla valvoivat terhakat linnut, jotka pulahtivat välillä myös uimaan.
Itsellä alkaa olla jo täysimitallinen nähtynä näitä kolonialismin arkkitehtuurisia helmiä matkan varrella (Kuuban Trinidad, Kolumbian Cartagena, Panama Viejo, Brasilian Salvador ym), joten en jaksanut kierrellä kaupunkia ja sen lukuisia kirkkoja kamera kaulassa. Hostellini ( hostel Oasis, suosittelen!) läheltä löytyi enemmän paikallista eloa ja kaaosta oli mukava seurata silloin tällöin, muistutti itse asiassa vähän Kiinan ja Aasian väkirikkainen kaupunkien hulinaa.
Yritin myös korjauttaa katukorjaajalla puhelimeni irronnutta näyttöä, mutta eipä siitä toimivaa saatu. Ostin siis itselleni uuden halpispuhelimen, joka saa toimia nyt sitten varaluurina kunnes pääsem iPhone-huollon piiriin. Kävin myös yhtenä iltana paikallisella tulivuoriretkellä Masayan kylän lähellä, jossa pääsimme fiilistelemään auringonlaskua tulivuoren höytessäntaustalla.
Granadan kaupungin läheltä, 20min ajomatkan päästä löytyy upea kraatterijärvi Laguna de Apoyo, josta tuli oma suosikkini koko Nicaraguan osalta. Järvi on luonnonsuojelualuetta, mutta sieltä löytyy muutamia hotelleja ja hostelleja. Järven vesi tulee osittain pohjan kuumista lähteistä, joten se on tosi lämmintä ja sen sanotaan sisältävän terveyttä edistäviä mineraaleja. Yövyin järvellä Paradise hostellissa, jossa dormivuode maksoi 10usd. Hostelli olikin kaikin puolin nimensä veroinen vehreä keidas.
Löysin kirjanvaihtopisteestä suomalaista luettavaa, wuhuu!
Paradise hostel tuntui kyllä palveluineen ja hyvine ruokineen enemmän hotellilta kuin hostellilta ja oli kaikin puolin viihtyisä. Viihdyin itsekin sielllä kolme päivää nauttien päivistä järvellä ja uimalaiturilla ja illan pimentyessä kuuden maissa kaivoin läppärini esiin ja työstin viimeistä koulutehtävääni. Nettiyhteydet ovat tosin olleet hieman heikonlaisia Nicaraguassa, joten nettiluentojen seuraaminen on vaatinut toisinaan pitkää pinnaa, kun yhteydet ovat pätkineet ja videostreemiä on saanut odotella...
Päivät järvellä, illat tietokoneella. Tyynenmeren suolaisten tyrskyjen jälkeen tyynessä ja kirkkaassa järvivedessä uiminen oli todella rentouttavaa ja järvellä kelluvasta laiturista tuli nopeasti suosikkipaikkani.
Paradise Hostellilla oli perinteisten koiranpentujen sijaan viisi kissanpentua viihdyttämässä vieraita.
Aloin laskeskelemaan myös reissupäiviäni ja totesin, että mun tarttee siirtyä vähitellen eteenpäin, jotta ehdin Meksikon Cancuniin toukokuun loppuun mennessä lentoani varten. Selvitin, että Nicaraguan Leonista pääsee suoralla shuttle bussilla (17h, 70$) Guatemalan Antiguaan. Buukkasin itseni torstaina lähtevään bussiin, joten lähdin Laguna de Apoyolta tiistaina ensin bussilla (1$) Nicaraguan pääkaupunkiin Managuaan ja sieltä seuraavalla bussilla (1$) Leoniin. Bussimatkailu on kyllä täällä todella halpaa ja helppoa ja veikkaan, että ilman espanjaakin puhuen täällä pärjäisi turistina, kun paikalliset ihmiset ovat vielä niin ystävällisiä ja auttavaisia. Leon on muuten koko Nicaraguan kuumin kaupunki, joten sain nauttia viimeisen Nicaraguan päiväni +38c helteestä samalla kun viimeistelin hikisenä koulutehtävääni hostellin terassin varjossa. Ugh.
Täytyy kyllä sanoa, että olin yllättynyt miten paljon Nicaraguassakin on turismia. Tiesin, että Costa Rica on suosittu turismikohde, mutta ei Nicaraguakaan näytä jäävän kauas sen taakse. Ehkä Nicaraguassa turismi kohdistuu vain muutamiin harvoihin kaupunkeihin/kohteisiin ja se tuntuu sen takia niin ruuhkaiselta. Erityisesti jenkit ja kanadalaiset näyttävät viihtyvän Nicaraguassa ja dollarit käyvät maksuvälineinä lähes joka paikassa. Eurooppalaisia näkyi selvästi vähemmän ja toisiin suomalaisiin en tietysti törmännyt täälläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti