Atitlan järvi

Antiguasta siirryin muutaman päivän kuluttua kohti järvimaisemia, sillä olin kuullut matkani aikana jo usean kehuvan Guatemalan Atitlan järveä todella maagisen kauniiksi paikaksi. Matka Antiguasta Atitlan järvelle kesti bussilla noin 2,5h ja saavuin ensimmäisenä järven ”pääkylään” eli Panajacheliin, jonne laskeuduttiin serpentiinitietä alas kraatterin reunalta useita satoja metrejä. Näköalat olivat päätähuimaavat! Upea vehreys syvänsinisen järven rannoilla ja taustalla kohoavat kolme jylhää tulivuorta.

Pilvet roikkuivat toisinaan upeasti järveä ympäröivien vuorten päällä:

 

Panajachelin kaupunki ei ole itsessään mitenkään erityisen kaunis tai kiinnostava, joten kävin vain syömässä ja nostamassa tarvittavan määrän paikallista valuuttaa siirtyäkseni idyllisempiin maisemiin. Tarkoitus oli paneutua joogaamiseen hieman paremmin Mystic Yoga Farm nimisessä paikassa järven toisella puolella. Saavuin sinne veneellä vielä saman iltapäivän aikana ja paikka näytti todella tyhjältä. Farmia käytetään kuulemma pääosin vain joogaopettajakoulutuksiin, joista heillä oli nyt tauko käynnissä. Farmilla oli kuitenkin vapaaehtoisia työntekijöitä tälläkin hetkellä viitisen kappaletta ja he pyörittivät toimintaa satunnaisia vierailijoita varten. Vuorokausihinta oli 45 usd, joka sisälsi dormimajoituksen (olin ainoa asiakas, joten sain oman mökin:), kolme vegeruokailua päivässä sekä farmin ja saunan vapaan käytön.

 

Kävimme heti ensimmäisenä iltana ennen illallista saunassa, eli paikallisessa temazcalissa. Temazcal on muinaisten mayojen aikainen hikitupa, joka muistuttaa paljolti suomalaista saunaa miedommilla löylyillä tosin. Löylyä ei varsinaisesti heitetä kiukaalle, vaan kuumia kiviä ”virvotaan” vedessä liotetuilla eukalyptyspuiden oksilla, joista leviää mukavan raikas tuoksu. Samalla ihoa hoidettiin merisuolakuorinnalla ja joogit harrastivat saunassa myös erinäisiä lauluja shamaanirummutuksen antaessa rytmiä. Varsin rentouttavaa!

Teazcal:

 

Illallisen jälkeen pimeyden laskeutuessa maalasimme vielä vesiväreillä yhteismaalausta  kuunnellen samalla äänikirjalta jotain brittiläistä fantasiakirjaa. Shantii, Shantii, Shantii J Melko hippifiilis!

Aamuisella naku-uinnilla.

 

Sitten alkoivatkin ongelmat. Sain aivan järkyttävän ripulin heti ensimmäisenä yönä. Jouduin juoksemaan seuraavat neljä päivää vessassa (joka oli tietysti ulkohuussi!) varmaankin puolen tunnin välein. Olo oli heikko ja en jaksanut oikein tehdä muuta kuin maata riippukeinussa ja käydä vessassa. Elämäni pahin vatsatauti kyllä, ehdottomasti! Syöminenkin teki tiukkaa, koska vatsa oli niin täynnä ilmaa ettei sinne tuntunut mahtuvan ruokalusikallistakaan. Yöllä et saanut kunnolla unta, kun vähän väliä juoksit huussiin. Joogaamisesta tai muista harrasteista ei tarvinnut haaveillakaan, eli päivät menivät osaltani hukkaan. Yritimme parannella vatsaani myös perinteisillä pihayrteillä, joita paikalliset puutarhurit tietotaitonsa mukaisesti minulle syöttivät. Niillä kuulemma piti lähteä niin parasiitit kuin myös bakteerit. No, eipä auttanut minulle, joten päätin lopulta lähteä lääkäriin vastarannan kylään. Mukava ja osaava paikallinen lääkäri teettikin heti ulostetestit ja sain niiden perusteella piikin persuksiin, antibioottikuurin sekä parasiittilääkityksen. Parasiitithan ovat täällä huonon hygienin maissa tosi yleisiä ja niitä on lähes kaikilla paikallisilla, eli omakaan käsien superpesu ei auta niiden ehkäisyssä, sillä ne voivat tarttua käytännössä mistä vaan. Lääkityksen myötä oloni parani onneksi nopeasti ja pääsin jatkamaan matkaani.

 

Kävin tsekkaamassa järven rannalta San Pedron kylän, joka vaikutti liian bileghetto-mestalta makuuni, joten jatkoin ”järven kauneimmaksi” kyläksi kehuttuun San Marcosiin. San Marcos olikin oikea valinta, se on todella kaunis ja rauhallinen pikkukylä!

 

Harmittaa etten tullut tänne jo suoraan ensimmäisenä päivänä. Täällä lähes kaikki turistit tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän joogan, meditaation tai muiden henkimaailman asioiden perässä tulleita ja tunnelma erittäin rauhaisa. Hauskoja ”tapauksia” myös näkyy kulkevan täällä, osa näyttää jääneen sisäisesti ja ulkoisesti 60- ja 70-luvun hippivuosille, eräs hippitransu taas viihdyttää ohikulkijoita erikoisella laulullaan ja toista ääripäätä edustavat taas muutamat jenkkiläiset ”wannabe”-lifestyle hipit. Itse sulaudun tavallisena tarkkailijana myös hyvin joukkoon kirjavaan ja kyllä täällä muitakin ihan perusmatkaajia näkyy. Paikalliset alkuperäisasukkaat näyttävät kunnioittavan pukeutumisellaan vielä pitkälti vanhoja perinteitä ja heidän arkiaskareitaan on ollut myös hauska seurata. Ihmiset ovat olleet täälläkin kaikinpuolin tosi tosi ystävällisiä ja juttelevat kyllä mielellään tuntemattomillekin.  Autojen pärinää täällä ei kuule, sillä katujen sijaan täällä kuljetaan pieniä polkuja pitkin, jotka risteilevät pitkin rantakaistaletta. Olen asuttanut omaa pikkumökkiäni (8 eur/yö) täällä Pacos Real nimisessä majapaikassa, jota voin lämpimästi suositella jokaiselle matkaajalle San Marcosissa. Sijainti ei voisi olla parempi keskellä kaikkea, mutta silti omassa vehreässä pihapiirissä. Omistaja on hauska sveitsiläinen itsekin omat hippivuotensa aikoinaan viettänyt vanha herrasmies, jolta ei tarinat lopu kesken. Hänen kanssaan on ollut hauska keskustella niin Guatemalan kuin myös alueen tapahtumista, ihmisistä ja erikoisuuksista.

 

Kävin täällä testailemassa muutamia joogapaikkoja, joista ehdoton suosikkini Las Piramides, jonne saa päiväpasseja 190 quetzalilla (n. 21 usd) sisältäen päivän joogat ja meditaatiot. Pääasiassa Piramidesin asukkaat ovat kuukauden mittaisella Moon Course-retriitillä (650 usd), jota voisi itsekin vielä joskus tulevaisuudessa täällä kokeilla.

Lauantain vietin yhdeksän tunnin kaakaoseremoniassa, joka koostui joogasta, meditoinnista sekä yhteislaulusta ja tanssista Bagha joogan oppien mukaisesti. Maalasimme myös toistemme kasvot intuitiivisesti ja varustauduimme loppuseremoniaan erikoisvaatteilla. Varsin erikoinen, ikimuistoinen ja todella vapauttava kokemus! Kaakaopapujahan viljellään paljon tällä seudulla, joten kaakao on luontainen osa arkea. Seremoniassa käytettiin puhtaimpia mahdollisia kaakaopapuja, joista keitettiin vahvaa kaakaota, joka piristää mieltä ja kroppaa kuten vahva kahvi. Porukka oli aivan mahtavaa täälläkin, niin rentoa ja laajalla ikähaarukalla.

 

Aamupäivän aurinkoiset hetket on tullut San Marcosissa vietettyä upealla uimalaiturilla ennen iltapäivän tyypillisiä sadekuuroja. Laiturilta pääsee myös hyppäämään veteen noin 10m korkeudelta!

 

Sään puolesta kelit ovat olleet järvellä täydelliset - kuin Suomen paras mahdollinen hellepäivä, joka jäähtyy sopivasti iltaa ja yötä kohden. Järviveden lämpötilaksi arvioisin sopivat +23-24c ja tällä rannalla vesi näyttää olevan myös kirkkaampaa, kun isoja asutuskeskuksia ei ole lähettyvillä sitä likaamassa.

 

Atitlan järvi oli kyllä kaikenkaikkiaan todella kaunista seutua ja suosittelen sitä jokaiselle Guatemalan matkaajalle ( erityisesti San marcosin maagista kylää:)