Viidakon elämää ihmettelemässä

Yoga Farmilta siirryin aamubussilla klo.05 kohti Golfiton rannikkokaupunkia, josta pääsisin lautalla Osan niemimaalle. Osa niemimaalla sijaitsee Costa Rican ja myös yksi maailman parhaita luonnonpuistoja Corcovado. Bussimatkani alkoi tosiaan aamuhämärässä mölyapinoiden pitäessään aamukonserttiaan lähipuissa. Samalla aamuviideltä(!!!) lähtevällä bussilla tulivat myös Punta Bancasta paikalliset koululaiset, joten melko pitkät koulupäivät täkäläisillä lapsilla! Muutenkin elämänrytmi näytti olevan Costa Ricassa kovin aamulähtöistä, sillä kylillä oli jo täysi hulina klo.05.30. Iltaisin taas pimeyden laskeuduttua kuuden jälkeen hiljenivät myös kadut. Aurinkokellon mukainen elämä maistui kyllä itsellenikin.

Golfitoon saavuin noin 4h bussimatkan jälkeen ja nappasin 10.00 lähtevän lautan kohti Puerto Jimenexiä, joka on Osa niemimaan suurin kaupunki (alle 10 000) asukasta ja toimii alueen turistikeskuksena. Puerto jimenez on ollut aiemmin kullankaivajien asuttama kyläpahanen ja monet keskustan vanhoista talosta muistuttivatkin etäisesti lännenleffoista tuttuja puuhökkeleitä.. Puerto Jimeneziatä löysin todella hyvän budjettihotellin (Oro verde), josta sain 1hh huoneen 12usd:lla. Erinomainen diili ja sain nukkua pari yötä täysin omassa rauhassa.

Luksusta kun sai purkaa koko rinkan sisällön kerrankin esille eikä tarvinnut survoa kaikkia tavaroita lukolliseen säilytyslokeroon yöksi.

Puerto Jimenezin keskustan vanhoja taloja.

Puerto Jimenezissä kävin pyöräilemässä pitkillä autioilla rannoilla, melomassa ja etsimässä krokotiilejä sekä sademetsävaelluksella Corcovadossa. Tutustuin Jimenezissä paikalliseen turistioppaaseen Diodinisioon, jonka kanssa kävimme parin päivän viidakkokierroksella. Diodisio harrastaa myös coacsurfingia, joten pääsin yöpymään ilmaiseksi hänen hulppeassa viidakkokämpässään.

Casa Piro, jossa sain yöpyä kaksi yötä ilmaiseksi sohvasurffaajana.

Talon korkealta terassitasolta bongasin useita eläimiä..

Sademetsän vehreyttä.

Upeat hibiscuksen kukat.

Viidakossa tuli vastaan monenlaisia eläimiä. Itseasiassa näin täällä enemmän elämää kuin pari vuotta sitten Amazonin viidakossa vieraillessani. Corcovadon luonnonpuistosta löytyy itseasiassa 5% koko maapallon eläin- ja kasviskannasta, joten puisto on todellakin diversiteetiltään ainutlaatuinen. Tämän takia Corcovado on ehdoton vierailukohde kaikille luonnon- ja eläintenystäville. Puiston syrjäisyyden takia siellä ei ole ihmisiä tungokseksi asti ja eläimiä näkyy todella paljon: tapiireja, monia eri apinalajeja, käärmeitä, hunajakarhuja, nenäkarhuja, tarantelloja, villisikoja ja tietysti lukuisia papukaijoja ym lintuja unohtamatta. Öisin onnekkaat voivat nähdä myös kissaeläimiä ( puumia tai jopa harvinaisen jaguaarin).

Luontomatkailu ei ole halpaa. Päiväretkestä Corcovadoon saa maksaa helposti 80$, mutta suosittelen yöpymään puistossa vähintään yhden yön. Viidakkohan elää henkiin vasta illan hämärtyessä ja kuhisee aamuun saakka, kunnes helle pakottaa viimein eläimet lepäämään puuston suojaan viileään...

Makean veden "uima-allas" viidakkojoessa. Pieni krokotiilin poikanenkin bongattiin täällä, mutta se pakeni heti meidät nähtyään.

Puerto Jimenezistä siirryin lentämällä (säästin 10h bussissa istumista:) San Joseen, josta jatkoin pikaisen parturivisiitin jälkeen bussilla matkaa kohti pohjoista Costa Ricaa ja kuuluisa Monteverden pilvimetsiä (cloudforest).

Puerto Jimenezin lentokenttä oli ehkä pienen koskaan näkemäni ja suoraan hautausmaan vierelssä:

Matkatunnelmia Monteverdeen:

Neljän tunnin bussimatka San Josesta Monteverdeen maksoi muuten vain n. 4 usd! Jokin sentään halpaa Costa Ricassakin...

Monteverde on noin 1600m korkeudella, joten sen vehreys perustuu todella kosteaan ilmastoon, jossa kasvustonon päivittäin pilvien sisällä. Jättimäisten puiden rungoilla on paksulti jäkälää ja muita kasvirihmastoja. Eläimiä Monteverden metsäreiteillä ei näkynyt niin paljon kuin Corcovadossa, mutta metsä itsessään oli kokemisen arvoinen. Monteverde on yksi Costa Rican suosituimmista turistikohteista, joten hulinaa riittää ja hinnat ovat Suomen tasoa. Päätin panostaa kuitenkin parin päivän visiittiin ja kävin mm yösafarilla  (23usd) bongaamassa yön elämää (vihreä python, tarantella, hunajakarhu, laiskiainen). Kävin myös elämäni ensimmäisellä zip line canopy-retkellä (50usd), jossa laskettiin lujaa vaijereilla satoja metrejä pitkiä ratoja viidakon puiden latvustoissa. Ainiin, ja onnistuin hajoittamaan myös puhelimeni Monteverdessä. Iphonen ruutu oli irronnut repussa eikä kyseisessä kylässä tietenkään ollut puhelinkorjaajaa Applen tuotteille, heh.

Monte Verden Extremo ziplinen pisin vaijeri oli 600m pitkä.

Jättimäisiä ikivanhoja puita Monteverdessä, joiden ympärille kietoutuneet parasiittikasvit tappavat vuosien kuluessa isäntäpuun sisäänsä.

Uskomaton vehreys. 

Monteverden pilvimetsän siimeksestä bongasimme myös oppaamme avustuksella harvinaisen quetzal-linnun, joka on muinaisten mayojen pyhä lintu. Nicaraguasta ja Guatemalasta kyseinen lintu on jo lähes kadonnut suurten metsähakkuiden takia, mutta täältä Costa Rican ylängöiltä näitä värikkäitä isoja lintuja voi onnekkaat vielä bongata. Tämä kuva on otettu kiikarin läpi:

Pariksi päiväksi Monteverde tarjosi riittävästi ohjelmaa mukavan viileässä ilmastossaan (22c), mutta sen jälkeen hyppäsin taas aikaiseen aamubussiin tarkoituksena ylittää raja Nicaraguaan ja ehtiä satumaiselle Ometepen tulivuorisaarelle ennen auringonlaskua.